Museot ja niiden taidekäsitykset
Alkatrazin naapurissa avattiin Blindfold-näyttelyn avajaisia seuraavana päivänä Slovenian nykytaiteen museo MSUM, Museum of Contemporary Art Metelkova.
Desire for Actual Social Change tai Critique of the System, tahto yhteiskunnalliseen muutokseen tai systeemin kritiikki, tämänkaltaiset kentät olivat näkyvästi esillä MSUMssa. Suomessa sanakin tuohon suuntaan vie taiteen ulkopuolelle.
Nähtävissä oli esimerkiksi Marina Abramovićin teos Rhytm 0 (1974), jossa hän oli varannut 72 objektia katsojien käytettäväksi haluamallaan lailla siihen mitä Abramović nimitti varsinaiseksi objektiksi, taiteilijaan itseensä.
MSUMin taiteen esille asettamisen käytännöissä korostui aivan toisentyyppinen käsitys taiteesta kuin Suomen instituutio- ja brändiuskovaisessa taidekäsityksessä on totuttu: taide nähtiin yhteydessä yhteiskuntaan, reagointina todellisuuteen. Eikä markkinahyödykkeenä, joka lunastaa paikkansa irrallisuudellaan todellisuudesta ja myötäilemällä markkinatalouden spektaakkeleita.
Uusiberalismin imussaan itsestään ylevöitynyt Suomi voisi oikeastaan laatia lain ennakkosensuurin välttämättömyydestä ja markkinakritiikin kriminalisoimiseksi. Kaikki se taide, joka ei nuoleskele talousjargonia ja katso kunnioittavasti ylöspäin markkinoita, voitaisiin silloin lain nimissä vetää näyttämöiltä. Jos meillä olisi markkinakritiikin taiteessa kieltävä laki, Janne Gallen-Kallela-Sirénin ei olisi tarvinnut turvautua verukkeisiin markkinakriittistä teosta sensuroidessaan (kuten väittämiin, että on museossa vain yksityishenkilönä purkaessaan näyttelyä pitävän taiteilijan teoksen, tai että museo ei pidä tiloissaan keskeneräisiä teoksia).
– Välikysymys Janne Gallen-Kallela-Sirénille: milloin Abramovićin teos, taiteilija objektina, on valmis. Silloinko, kun katsoja on ottanut aseen käyttöönsä, ja eliminoinut taiteilijan näyttelytilasta, jottei tämä enää voisi vaikuttaa teoksiinsa? Jos Gallen-Kallela-Sirén olisi saanut käyttää vaikutusvaltaansa ja olematonta asiantuntemustaan, olisi nuo jäänteet Abramovićin performanssista oitis nakattu muovikassiin ja pois Ljubljanan nykytaiteen museosta – eihän pelkkä esinevalikoima ole kuin keskeneräinen luonnos varsinaisesta esityksestä, josta päättäminen kuuluu taiteilijan sijaan johtajalle. Ljubljanassa kuitenkin toimittiin toisin, tiukka täti vartioi teosta eikä edes Gallen-Kallela-Sirén olisi päässyt toteuttamaan jo tutuksi tullutta intressiään pistää keskeneräiset teokset heti pinoon ja palasiksi.
Suomi on Amerikkaakin amerikkalaisempi maa, mitä tulee markkinoiden myötäilyyn. Mutta yksi puuttuu: sekä viranomaistoiminta että aktivismi (kuva)taidesensuuria vastaan. Yhdysvalloissa taidesensuurin vastaisella toiminnalla on jo pitkä perinne, kuten sensuurin vastaisen järjestön NCACin, National Coalition Against Censorship, pitkä historia osoittaa.
Blindfold-seminaarin päävieras Svetlana Mintcheva NCACista (oik) ja kuraattori Mojca Puncer (vas) MSUMin avajaisissa. Taustalla näkyy Antonio Muntadasin teos Slovenian nykytaiteen museossa. Muntadas perusti teoksessaan The File Room (alkujaan esitetty 1994) sensuuria kokoavan arkiston; nykyään kyseistä arkistoa ylläpitää Mintcheva NCAC:ssa.
Jouduin vankilaan
Sellin hurmaa Celicassa
Metelkova on armeijan parakkeihin ja sotilasvankilaan perustettu kulttuurikeskus Ljubljanan keskustassa. Räyhäkän energisellä alueella sijaitsee gallerioita, klubeja, tuliterä nykytaiteen museo ja entiseen vankilaan perustettu hostelli.
Celican, taiteilijajoukon vankilaan stailaaman majapaikan, huoneet ovat yksilöllisiä mutta nautittavan angstisia. Hinku selleihin on niin kova, että paikka on listattu Euroopan trendikkäimpiin kuuluvaksi.
Slovenian itsenäistyttyä parakit demilitarisoitiin ja lähes sata taiteilijaa osallistui vankilasellien suunnitteluun. Yhdessä ovenpielessä näkyi Juhani Pallasmaankin nimi.
Täytyy myöntää, että kaltaiseni suurrikollisen sielu lepää vasta vankilassa.
Metelkovan alueella näkymät eivät ole tosikkomaisen pönöttäviä. Oli ylentävää pitää näyttely galleria Alkatrazissa, sillä toisin kuin uratietoiset kolleegani, en etsi gallerioista myyvää vakuuttavuutta, lupausta sosieteettiin pääsystä, vaan jotain tyystin päinvastaista: energiaa ja elävyyttä, nykytaiteellista valppautta ja yhteiskuntakriitiikin mahdollisuutta.
Vaatimus silmäsiteestä
sarjasta Ulla Karttunen: Blindfold, 2011 (yllä: Kissaeläimeksi tekeytynyt henkilö; alla: Plastic Blindness)
Blindfold-näyttelyn yhteydessä järjestettiin Slovenian tiede- ja taideakatemian tiloissa kansainvälinen symposiumi Blindfold: Censorship, Art and Voluntary blindness.
Se kokosi aktiivisen tutkija- ja taiteilijajoukon keskustelemaan taiteen ja sensuurin välisestä kentästä. Otsikkonsa symposiumi oli saanut uusimmasta teossarjastani Blindfold, jossa markkinatodellisuus on maskeerattu silmäsitein tuntemattomaksi.
Sitähän Neitsythuorakirkon tapauksen yhteydessä niin moni, oikeusistuimesta mediaan ja jopa visuaalisen kulttuurin tutkijoihin, paradoksaalisesti vaati: että julkkiksia ja brändejä saa käsitellä vain, jos julkisista julkisin tehdään tunnistamattomaksi. Niin että markkinoiden tuotteistamisen ja poseeraamisen strategiat piiloutuvat näkymättömiin.
Voiko todellisuutta käsitellä taiteessa, tutkimuksessa tai tiedonvälityksessä, jos se ensin vaaditaan tunnistamattomaksi piilotettavaksi? Ei tietenkään.
Ehkä vain Suomessa mainostutkija älyää vaatia mainosten hunnuttamista ennen kuin niitä voidaan käsitellä. Mutta niin kävi. Absurdi vaatimus, kun kyse on julkisesta markkinatodellisuudesta, julkisuuden hakemisesta mainoskuvia levittämällä; ilmiöistä, jotka pystyvät vallitsemaan vain silmien poiskääntämisen, vapaaehtoisen sokeuden voimin.
Blindfold: Censorship, Art and Voluntary Blindness -symposiumin kenttään kuuluivat laajasti aiheet taiteen ja sensuurin väliltä. Kuultiin sensuuritapauksista eri maista, käsiteltiin kysymyksiä lain ja yhteiskunnan, median ja moraalin väliltä.
Symposiumin pääesiintyjä oli lukuisista taidesensuuria käsittelevistä kirjoista tunnettu Svetlana Mintcheva Yhdysvalloista. Mintcheva toimii ohjelmajohtajana kansallisessa sensuurinvastaisessa järjestössä NCAC:ssa, the National Coalition Against Censorhipissä. Myös akateemisella urallaan Mintcheva on keskittynyt provokatiivisen taiteen ja sen yhteiskuntapoliittisten kontekstien tutkimukseen. Mintchevan aiheena oli: ”Seksi, jumalanpilkka, terrorismi: Taide ja sananvapaus tunteenomaisen politiikan aikakautena”.
erään kadonneen kirkon tapaus [[ neitsythuorakirkko ]] 