Category Archive
The following is a list of all entries from the vastarinta category.
The Age of Meduzation (not only of Mediatization)
About 11-headed masked person and a bunny meet the mystery of the carnation, a digital painting by Ulla Karttunen, on display at the exhibition POP, DEATH & CRYWANKS in Kunsthalle Turku
The work deals with concealing, revealing, posing, and cutting necks; it is a contemporary version of the myth of Medusa. According to Nietzsche, every deep spirit needs a mask. But in advanced capitalism the spirit is a ghost that – despite the endless repetition of faces – rarely becomes visible. And not all questions related to the power of the gaze have been raised yet.
In the myth of Medusa, death and the gaze, the most fatal seducer and the most horrible monster, are intertwined. The snake-headed Medusa petrified to death anyone who looked at her. Contemporary world has succeeded to make this fable everyday reality: it has multiplied Medusa-like charmer, horror and petrifying to death in the endless productions of commodities and images, in media and social media. The compulsion of the gaze and petrification are repeated, and Medusa, gazing on herself, is making endless death under the spell of her own image.
On the other hand, this artwork’s character, about 11-headed masked person, is a figure celebrating her (or his or its) strength in her glow of light, floral costume and many identities. It is a character which has not been tamed by even the worst punishments. Those who have been silenced and locked into one dimension, the masked persons from all empires, will emerge from the shadows, when time and history will allow. This appearance does not use the traditional hero’s weapons, such as the sword of Perseus who cut Medusa’s neck, but the opposite, such as laughter and sensuality. – In a feminist interpretation, Medusa represents the power and irony of the silenced.
Muting is power politics and the wrong kind of silence. But there is another idea of silence and almost withdrawing beyond the picture. Our not only mediatized but medusatized age believes in the liturgies of economy religion, in trendy identities and their endless but empty exposures, in selling by the imaginary and hastening the petrification. The small bunny in the boudoir or the saints hiding in their cloaks may be looking in another direction: innocence, darkness, or retreat from the world into a medialess convent.
details of the work About 11-headed masked person and a bunny meet the mystery of the carnation
Ulla Karttunen’s Two Large Altarpieces in Portuguese Baroque Churches
Two several meters high altarpiece installations by the Finnish multidisciplinary artist Ulla Karttunen are presented in two different locations in Portugal. Ponte de Lima, the oldest town of the country, offers some incredible baroque churches, used as galleries of contemporary art. The exhibition Art’in Lima is open from beginning of July until 24th of September 2023.
Let’s first have a look at Museu dos Terceiros, the museum of holy art, where Ulla Karttunen’s altar painting Flamed Women is presented.
The Terceiros Museum consists of an architectural complex of two churches, a convent, and gardens. It was founded in 1481 as The Convent of Santo António. The buildings have gone through several alterations, especially 1744 – 1747, when The Church of Third Order of S. Francisco got its baroque style. Medieval art, monastic austerity and baroque excess meet in this whole.
Flamed Women, 2023, by Ulla Karttunen, altar piece installation with digital painting, pigment ink on pvc 330 x 170 cm, at The Museum of Terceiros
The Flamed Women, altarpiece by Ulla Karttunen, refers to women in history and today who have been tried to be excluded from the community and its cultural control by silencing, invalidating, normalizing or, as in the case of Joan of Arc, by burning.
Convento of Santo Antonio in Ponte de Lima 1780
chapel and altar 1975 and 2023
in the opening of the exhibition Art’in Lima
Joy and Riot
Helsinki Pride parade yesterday gathered around 100,000 participants. The theme for this year’s Pride Week, and international Pride Month, is Joy and Riot.
The Helsinki Artists’ Association’s summer exhibition Under the Rainbow / Sateenkaaren alla celebrates the same theme and the spirit of the Pride Month: joy for everyone’s right to their own identity, rebellion and riot so that human rights and diversity can be realized.
The exhibition Under the Rainbow, Helsinki Artists’ Association Art Lending, is open until August 31, 2023, Rikhardinkatu 3, 00130 Helsinki.
Enlightened Persons, Perhaps Saints, With Strawberry and Pistachio Ice Cream / Valaistuneita henkilöitä, kenties pyhimyksiä, mansikka- ja pistaasijäätelön kera, 2023, by Ulla Karttunen (digital painting, pigment on acrylic and aluminium / alumiinille kehystetty, akryylilasilla päällystetty digitaalinen maalaus/värivedos, diasec, 50 x 50 cm) on display at the exhibition Under the Rainbow (+here)
Porno, puput, beibit ja valta
”Elämme miesten maailmassa. Naisten asema ei näy missään yhtä selkeästi ja kärjistetysti kuin pornossa”, sanoo pornon valtasuhteista kiinnostunut ohjaaja Ninja Thyberg (HS 16.9.2021). Jos kuluttaja haluaa, että nainen näyttää kuvauksissa pelästyneeltä pupulta, niin tuottajaporras toteuttaa tämän kuuliaisesti.
Porno kuvastaa todellisuuden valtasuhteita. ”Utopiassa kukaan ei harrasta seksiä muusta syystä kuin kiihottumisesta. Mutta emme elä utopiassa”, Thyberg jatkaa. Hän sanoo omien todellisuuden kokemustensa olleen aivan vastaavia kuin filmin päähenkilön, ja ”ihan ilman pornotyötä”.
Pientä edistystä maailmassakin tapahtuu. Jopa siinä mistä ja miten Hesari tohtii puhua. Neitsythuorakirkon aikoihin, eli kauan ennen #metoota, ei ollut mahdollista kajota niin feministisiin kysymyksenasetteluihin kuin nautinnon vallan politiikkaan. Samoin pornosta vallitsivat yksiulotteiset näkökulmat, puolesta tai vastaan, eikä ilmiöiden moniulotteisuutta suostuttu ottamaan käsittelyyn.
Vuonna 2008 media hurskaasti näytteli, että pornossa ei ole sukupuolta. Neitsythuorakirkon aineistona olleet mainstream-teinipornon pupuset, naispuoliset teinibeibit, Helsingin Sanomat muunsi heti alkuun – vastoin tosiasioita – kuviksi ’tytöistä ja pojista’, eli samalla pikkulapsipornoon viittaavaksi. Tätä virheellistä tietoa toistivat lukuisat muut sanoma- ja aikakauslehdet, mm. asiamediaksi itseään mieltävä Suomen Kuvalehti. Faktojen tarkistamisen sijaan medialle oli ilmeisesti tärkeämpää myydä pahastuksen ja kohun näkökulmaa.
Virheellinen illuusio ’tytöistä ja pojista’, pikkulapsiuhreista, tarvittiin, vaikkakaan yhtään poikapuolista teinipornotähteä ei osunut mukaan, koska sellaisia ei mainstream-aineistosta kerätyssä materiaalissa ollut. Uraansa luoviin naispuolisiin teinibeibeihin puolestaan saattoi usein liittää ’lapsiuhrin’ käsitteen sijaan pikemmin menestyksestä kertovia luonnehdintoja: pornotähti, menestyksentekijä, julkkiskultin ja markkinatalouden mestariyrittäjä.
Toimittajilla oli tapauksen yhteydessä taipumus tulkita omaa lapsipornon käsitettään, aivan riippumatta siitä mikä oli käsiteltävänä olevan teoksen materiaali. Media ei suostunut avaamaan, että vapaasti netissä liikkuvassa teinipornossa on kyse aivan toisentyyppisestä problematiikasta. Hyväksikäytön kysymys asettuu paljon laajempaan, kulttuurisempaan valoon, kun lapsellistetut aikuiset ja pornoistetut alaikäisen rajalla olevat teinit pyrkivät mukaan populaarikulttuurin ansaintalogiikkaan ja tähtikulttiin. Tätä teinihuora-ilmiön kulttuurista taustaa, patriarkaatin ja kapitalismin nuorta naislihaa tuotteistavia voimia, Neitsythuorakirkko pyrki tuomaan keskustelun piiriin. Mutta ilmeisesti liian varhain.
Kyse oli tietysti myös naisten seksuaalisesta itsemääräämissoikeudesta, kysymyksestä joka tuolloin oli vailla oikeutusta. Seksuaalista väkivaltaa oikeuttavaan, itsemääräämisvallan ohittavaan kulttuuriin ei tuolloin ollut lupa puuttua tai siitä keskustella. Olisi pitänyt hyväksyä sellaisenaan tuo suosittujen populaarikulttuurituotteiden maailmankuva, joka valisti teinityttöjen toivovan tulevansa isoisiensä raiskaamiksi. Teinipornon kaltainen valtavirtainen, markkinoilla menestyvä ilmiö on ollut tärkeänä tekijänä normalisoimassa kulttuuria, jossa jokaisen olennon seksuaalinen itsemääräämisoikeus ei olekaan lähtökohta.
#metoon jälkeen moni kysymys asettuu toisin. Varmasti myös Neitsythuorakirkon tapaus olisi #metoon jälkeen tyystin toisennäköinen: seksuaalisen vallan väärinkäytösten, nurinkurisuuksien ja kaksinaismoralismien esiinnostaminen ei enää ole ylin synti ja pahuus.
Ninja Thybergin elokuva Pleasure Rakkautta ja Anarkiaa –festivaaleilla 16-26.9.
Neitsythuorakirkon aineistona käytettyja teiniporno-brändejä (yllä).
Banderolli Leipzigin Halle 14 -taidekeskuksessa esitetystä installaatiosta Donna Criminale: Capitalism as Religion, Market Criticism as Crime, näyttelystä With Criminal Energy: Art and Crime in the 21st Century (alla)
Donna Criminale at Berlin ArtParasites
An image of Ulla’s installation Donna Criminale (at the Joensuu Art Museum) was taken by somebody to the Berlin ArtParasites fb site. Over 15 thousand artlovers showed their likes towards Donna Criminale.
How ART you today? asks the Berlin ArtParasites. Their idea is to combine an image of visual art and a textual fragment. The aim is to share “compelling artwork that alters the way we live, work, play, think and feel.”
Together with an image of Donna Criminale is this quote from Ernest Hemingway:
”The best people possess a feeling for beauty, the courage to take risks, the discipline to tell the truth, the capacity for sacrifice. Ironically, their virtues make them vulnerable; they are often wounded, sometimes destroyed.”
Charlie Hebdon kansia
Charlie Hebdon satiiri on ennen kaikkea ranskalaisen tai eurooppalaisen nykypäivän tekopyhyyksien ja poliittisen vallan irvailua.
Vastaavaa kaivattaisiin Suomeenkin.
Marine le Pen: Jeanne D’Arc joka lähettää toiset roviolle.
Shamppanjasosialisti Strauss-Kahn presidentiksi kortsusateessa.
DSK:n 600.000 rakastajatarta todistavat: hän oli hyvin hellä.
Homoliittoja vastustava kardinaali ja kolmen papan yhteys: isä, poika ja pyhä henki.
Syökää ranskalaista: ruokittu työttömien jauhoilla.
Pankkien johtama Eurooppa.
Välimeri toteuttaa Kansallisrintaman ohjelmaa.
Pyhän neitsyen kidutuksista
Pyhä Agatha on sisilialaissyntyinen neitsytmarttyyri 200-luvulta. Legenda kertoo roomalaisen hallitsijan rakastuneen Agathaan. Mutta koska Agatha ei ollut myötämielinen ja oli vieläpä kristinuskoinen, alkoi vaino ja kidutus ja Agathan rinnat hakattiin veks. Agatha määrättiin poltettavaksi roviolla, mutta väliin tuli maanjäristys ja marttyyri kuoli vankilassa.
Pyhän Agathan kirkkoja löytyy eri puolilta. Itse sain viettää viikon päivät loppukesästä erään tuntumassa, aika uskomattomissa maisemissa. Vaaleanpunaisen talon kamarin kaari-ikkunoista näkyi Sant’Agatan kirkon torni, ja kamari sijaitsi Moltrasiossa Pohjois-Italiassa.
Taiteessa kyseinen marttyyri on saanut useita tulkintoja.
Sebastiano del Piombon Pyhän Agathan marttyyrius vuodelta 1519.
Giovanni Lanfrancon Pyhä Pietari parantaa Pyhää Agathaa, n. 1614.
Yhteiskuntakritiikkiä ja pilvenpiirtäjiä
Sosiologian maailmankongressi järjestettiin heinäkuussa Yokohamassa, Japanissa. Teemana oli maailmassa vallitseva eriarvoisuus ja sen haasteet sosiologialle.
Kongressi oli loistava, paras niistä sosiologian kokoontumisista, joissa olen ollut mukana: teema nousi kerrankin esille esitelmissä ja mukana oli aimo annos terävää yhteiskunta- ja kapitalismikritiikkiä.
Mielenkiintoisen kontrastin aiheelle antoi kokouspaikka, hulppeiden pilvenpiirtäjien leimaama vauras hotelli- ja ostoskeskusalue.
XVIII ISA World Congress of Sociology: Facing an Unequal World: Challenges for Global Sociology. 13-19 July 2014, Yokohama, Japan.
Coming soon: exhibition Z
Ulla Karttunen’s solo exhibition Z [like the masked woman Zorrita] opens at The Porvoo Art Hall the 13th March 2014. The exhibition runs untill the 6 April.
Porvoon taidehallissa avautuu 13.3. Ulla Karttusen yksityisnäyttely Z [niin kuin naamionainen Zorrita]. Näyttely on avoinna 6.4.2014 saakka. Osoite: Taidetehdas, Läntinen Aleksanterinkatu 1, Porvoo.
erään kadonneen kirkon tapaus [[ neitsythuorakirkko ]] 