Category Archive
The following is a list of all entries from the väkivalta category.
Sananvapaus Suomessa II
Sananvapausloukkaukset tapahtuvat aina muualla. Terrorismi ja ääriaineksen väkivalta ilmenee aina toisaalla. Kaukana. Poissa.
Vain kaukana tapahtuvat ilmaisuvapauden loukkaukset ovat oleellisia ja tärkeitä median, politiikan ja julkisen keskustelun käsiteltäväksi.
Lähellä tapahtuvista ei tarvitse pahemmin välittää.
Tähän johtopäätökseen täytyy päätyä vertaamalla kahden väkivaltarikoksen mediakäsittelyä ja jatkopohdintaa. Molemmissa hyökkäyksissä oli liityntöjä sananvapauteen, molemmat saattoi nähdä väkivaltaisina yrityksinä estää kulttuuristen ilmiöiden arvioiminen. Charlie Hebdon attentaatti: paljon palstatilaa. Jyväskylän kirjastopuukotuksen oikeuskäsittely: ohitettiin ilman suurempaa huomiota ja keskustelua.
Keski-Suomen käräjäoikeuden käsiteltävänä 13-14.1.2014 oli vuonna 2013 tapahtunut kirjastopuukotus ja Oulussa 2012 tapahtunut sumuteisku. Puukotus oli tapahtunut Äärioikeisto Suomessa -kirjan esittelytilaisuudessa Jyväskylän kaupunginkirjastossa. Rikosnimikkeinä olivat poliittisten toimintaoikeuksien loukkaaminen ja törkeä pahoinpitely. Syyttäjä vaati pääepäillylle kahden vuoden vankeusrangaistusta ja piti väkivaltaiskua poliittisesti motivoituna, mutta tekijä väisti vankilan. Oulun sumuteiskusta vastannut, Jyväskylässä järjestäjää puukottanut ja poliisia pari vuotta pakoillut mies sai yhteensä puolentoista vuoden ehdollisen tuomion kaikista syytekohdista.
Tuomiota voi pitää erittäin lievänä. Sen voi ymmärtää suorastaan kehotukseksi jatkaa väkivaltaa ja sananvapauden rajoittamista. Tapauksella on laaja periaatteellinen merkitys, joka jäi tuomatta esiin.
Ihmetyttävää on, miten vähän tiedotusvälineissä reagoitiin tapahtuneeseen. Aivan kuin olisi samantekevää, mikäli terrorihyökkäys tapahtuu suomalaisessa kulttuuritilaisuudessa. Juuri kun oli ehditty vaahdota Charlie Hebdon tapauksen yhteydessä siitä, miten sananvapaus ei saa kaatua terrorismin ja väkivallan uhkaan.
Kohtuuttomalta vaikuttaa myös, että tilaisuuden suojelijat olivat ylipäätään syytettyjen asemassa. Olisiko tilaisuudessa pitänyt tapahtua enemmän ja pahempia henkilövahinkoja? Pitääkö kirjastokeskustelun johtaa ruumiisiin, eihän vastedes kukaan edes uskalla tulla järjestysmieheksi kiistanalaisesta kirjasta. Vai ovatko väkivallan normalisointi ja oikeutetuiksi laimennetut hyökkäykset sananvapautta vastaan vain arkipäivää, jopa oikeuslaitoksessa?
Äärioikeisto Suomessa -kirjan kirjoittajat Li Andersson, Dan Koivulaakso ja Mikael Brunila kommentoivat Ylen haastattelussa oikeuskäsittelyä periaatteellisesti erittäin tärkeäksi, sananvapautta ja demokratialle oleellista poliittista toimintavapautta käsitteleväksi. Dan Koivulaakso twiittasi pitävänsä Jyväskylän puukottajan tuomiota vitsinä, olihan tekijä jo osoittanut hyökkäävänsä toistuvasti poliittisiin tilaisuuksiin.
Onko niin, että pilapiirtäjä Ranskassa ansaitsee suomalaisen median mukaan enemmän suojelua kuin tietokirjailija Suomessa? Vai onko niin, että muslimiterroristi sopii kuvaan sananvapauden loukkaajasta paremmin kuin kotikulmien poika, joka ei halua tutkittavan äärioikeistoa?
Jos sananvapauslogiikka on niin valikoivaa, että yhden ruumiillinen koskemattomuus on toista vähäisempi, tai tietokirjan vapaus pilakuvaa olemattomampi, ei ole kyse järjellisesti, oikeudenmukaisesti ja demokraattisesti toimivasta yhteiskunnasta.
Pyhän neitsyen kidutuksista
Pyhä Agatha on sisilialaissyntyinen neitsytmarttyyri 200-luvulta. Legenda kertoo roomalaisen hallitsijan rakastuneen Agathaan. Mutta koska Agatha ei ollut myötämielinen ja oli vieläpä kristinuskoinen, alkoi vaino ja kidutus ja Agathan rinnat hakattiin veks. Agatha määrättiin poltettavaksi roviolla, mutta väliin tuli maanjäristys ja marttyyri kuoli vankilassa.
Pyhän Agathan kirkkoja löytyy eri puolilta. Itse sain viettää viikon päivät loppukesästä erään tuntumassa, aika uskomattomissa maisemissa. Vaaleanpunaisen talon kamarin kaari-ikkunoista näkyi Sant’Agatan kirkon torni, ja kamari sijaitsi Moltrasiossa Pohjois-Italiassa.
Taiteessa kyseinen marttyyri on saanut useita tulkintoja.
Sebastiano del Piombon Pyhän Agathan marttyyrius vuodelta 1519.
Giovanni Lanfrancon Pyhä Pietari parantaa Pyhää Agathaa, n. 1614.
Kumpi on kumpi? Ihmislajin älyllisestä kehityksestä.
Alexander Stubb osoitti taannoin, että yksinkertaisetkin eronteot ovat hänelle ylivoimaisia.
Stubb ei kertomansa mukaan osaa erottaa väkivallantekoa ja asiapitoisen tietokirjan kirjoittamista tai siitä keskustelemista. Hänelle ne ovat molemmat ääritoimintaa ja sellaisena tuomittavia.
Asialla on sekä yleinen että yksityinen puolensa. Yksityisellä tasolla voimme sääliä Stubbin päättelykyvyn alkeellisuutta, todisteita sivistymättömästä alisuoriutujasta. Yleisemmällä tasolla asia on hieman vakavampi, kun ministeritason toimija ei kykene näkemään puukolla iskemistä väkivaltana eikä asetu sellaista tuomitsemaan.
Ilmeisesti Stubb ei tiedä sitäkään, toisin kuin väkivallantekoon lausunnollaan reagoinut sananvapausjärjestö Suomen Pen, että kirjojen kirjoittaminen ja kirjoista järjestettävät tilaisuudet ovat oleellinen osa sananvapautta.
Stubbin lausumien perusteella uskomus ihmislajin kehityksestä alkeellisemmista muodoista kohti kehittyneempiä vaikuttaa katteettomalta kehitysoptimismilta.
Onko ihminen kehittynyt rotankokoisesta alkueläimestä mihinkään? Vai onko kehitys sittenkin ollut taannehtivaa?
Vasemmalla ihmiskunnan esirotta, ”Humanity’s Great-Grand-Rat” (kuten Time-lehden Tiede-osasto otsikoi), oikealla pitäisi olla kehittyneempi versio. Vaan onko sittenkään?
Stubb toi julki tietämättömyytensä osuvaan aikaan, Jyväskylässä Äärioikeisto Suomessa –kirjan keskustelutilaisuudessa tapahtunutta puukotusta seuraavana päivänä. Twitter-viesti kysyi, ”Voisiko joku kertoa mikä on Euroopan äärioikeiston ja -vasemmiston ero nykyään? En oikeasti tiedä. Kertokaa please.”
Helsingin yliopiston oikeushistorian ja roomalaisen oikeuden professori Jukka Kekkonen (HS 7.2.2013) puuttui Stubbin twiittaukseen ja ihmetteli, jos ministeri tosiaan on niin tietämätön, miksei hän käytä asiantuntijakaartinsa tietoja. Kekkonen kysyi, eikö monessa muussa maassa vastaava lausunto merkittävältä poliittiselta toimijalta juuri tapahtuneen väkivaltatapauksen jälkeen olisi johtanut kysymykseen, onko ministeri tehtäviensä tasolla.
Stubbin lausunto on luettavissa väkivallan oikeuttamisena. Se pyrki tekemään puukotusiskusta muka kahden osapuolen kahakan, jossa väkivalta olisi luvallinen diskurssin osa, muka keskustelua, ja vain vastaus aiempaan ääritoimintaan. Media toimi varsin hampaattomasti Stubbin väkivallan oikeuttamisen edessä. – On todennäköistä, että tuleva tutkimus ei vain lue Jyväskylän väkivaltakohtausta eräänä äärioikeiston hyökkäyksena, vaan näkee tapauksen ympärillä käydyssä ja käymättömässä poliittisessa keskustelussa ilmentymiä Suomen yleisestä oikeistolaistumiskehityksestä, jossa jopa ääriryhmien kannanotot tai ainakin niiden puoltaminen ovat alkaneet normalisoitua arkipäiväksi ja oletustilaksi.
Stubb kysyi eroa äärioikeiston ja –vasemmiston välillä. Kysymys on jo valmis vastaus myös siinä, että kukaan ei ole onnistunut nostamaan esille viimeaikaista vasemmistolaisryhmittymän väkivallantekoa, ainakaan Suomesta. Kirjojen kirjoittaminen ja niistä keskusteleminen on varsin normaalia toimintaa ihmisyhteisöissä, ääritoimintana sitä pitää vain ihmiskehitykseltään kyseenalaiseen suuntaan hairahtunut jyrsijä.
Hygienische, neoliberalistische blutarbeit macht frei
Bloody gloves are part of Ulla Karttunen’s installation Donna Criminale in Halle 14 in Leipzig. The work is subtitled Capitalism as Religion, Market Criticism as Crime.
Haluaa oikeutta
”Haluan oikeutta”, todistaa Newsweek-lehden haastatteluun ja ABC News –television aamulähetykseen suostunut DSK-jupakan siivooja.
Hän sanoo, että Strauss-Kahnin takia media kutsuu häntä prostituoiduksi ja että raiskausyrityksen ilmituonti teki hänestä syytetyn. Hän sanoo haluavansa näyttää, että on vielä paikkoja, joissa ei pelkällä vallalla ja rahalla pärjää. “I want him to know there are some places you cannot use your power, you cannot use your money.”
Nafissatou Diallo, luku- ja kirjoitustaidoton nainen pienestä guinealaisesta, sähköä ja vettä vailla olevasta kylästä, on edennyt melkein unelmapestiin, hotellisiivoojaksi Nykkiin, mutta matkalla joutunut turvautumaan niin hämäräperäisiin ystäviin kuin totuuden kaunisteluunkin jalansijaa saadakseen.
Onko oikeutta sellaiselle, joka on jo valmiiksi melkein osaton: köyhä, äänetön, sivussa, siivooja, marginaalinen?
Itsekin femme de chambrena ja todellisuuden siivoojana väitän: ei ole.
Koskemattomuuden uusia ulottuvuuksia
Dominique Strauss-Kahn yritti pidätettäessä vedota diplomaattiseen koskemattomuuteen, mitä hänellä ei kuitenkaan ollut, kertovat tiedonlähteet.
Koskemattomuuden uusista ulottuvuuksista kertoo se, että jollakulla olisikin oikeus tehdä vapaasti raiskauksia. Missähän diplomaattipassin kohdassa lukee: oikeuttaa seksuaalisen häirinnän. Tai: ylikansalliset oikeudet raiskauksiin.
Ja vielä härskimpää on tietysti vedota diplomaattioikeuksiin kun niitä ei edes ole.
Mutta siihenhän vanhaa valtaa edustavat gubbet ovat menneinä aikoina alituisesti vedonneet: vapauteen riistää, tai koskemattomuuteen tehdä raiskauksia.
Pallo- ja pallikeskinen malli
Ptolemaiolainen eli maakeskinen maailmankuva on yhä voimissaan, toisin kuin luullaan. Ptolemaiolaisessa kosmoksessa maapallo on keskellä ja muu kiertää sitä. Muuta olevaista ei ole, kaikki on vain palloa varten.
Pallokeskinen malli (yllä)
Maakeskistä, ptolemaiolaista mallia vastaa nykytodellisuudessa pallikeskinen maailmankuva, joskus myös shamppanjasosialistin maailman malliksi nimitetty. Tässä mallissa keskellä on suuren johtajan palli, ja kaikki kiertää sitä.
Keskistä napaa kiertää strategien, agenttien, konsulttien, imago-designereiden, pr-suunnittelijoiden, media-arkkitehtien, sijoitusneuvojien, liehittelijöiden ja hyvien veljien joukko. Samaista keskistä napaa kiertää myös perijättärien, siivoojattarien, lentoemäntien, haastattelijattarien, eli palvelukseen aina valmiiden femme de chambre –ammattikuntien nöyrä armeija. Muuta maailmaa ei ole, kaikki ovat valmiina pallia varten.
Pallikeskinen (shamppanjasosialistin) malli (yllä)
Pallikeskisessä mallissa kuvastuu myös kyseiseen maailmankuvaan liittyvä, shamppanjakuplan kaltainen, kepeästi tyhjiin pasahtava etiikka, olematon toisten ihmisten perustavien oikeuksien kunnioitus.
Femme de chambre, siivooja, tarkoittaa sananmukaisesti makuuhuoneen naista. Strauss-Kahn –jupakassa on kyse, toivottavasti lopulta, vallan pallien paikaltaan horjahtamisesta. Strauss-Kahnin ikäluokasta löytyy vielä johtopallin haltijoita, jotka, DSK:n tavoin, katsovat oikeudekseen kohdella yhteiskunnalliselta vallaltaan vähäisempiä ja varsinkin naisia makuukamarin edustajina, siivooja-beibeinä, hiljennettävinä ja häiriköivinä femme de chambreina, tai muuna varsinaisia oikeuksia vailla olevana alhaisokastina.
Shamppanjasosialistiksi pääsemiseen ei tarvita poliittista vakaumusta eikä sosialismin alkeisoppimäärää. Itse olen tavannut maailmankatsomukseltaan vastaavan lattapäisiä, omaa ylhäisyyttään täynnä olevia ja alhaisoksi katsomiaan sumeilamatta alentavia erityisesti oikeistolaisista pomomiehistä, varsinkin taidemuseoalalta.
Toivon alhaison vallankumousta, ylikäveltyjen henkiinvirkoamista ja kapinaa, sitä että kaikki maailman kaltoin kohdellut femme de chambret alkaisivat saada edes hippusen oikeutta. Kopernikaaninen vallankumous suitsi pallokeskisen mallin paikoiltaan. Toivon, että siivoojien tai femme de chambrejen vallankumous suistaa pallikeskisen mallin manan maille.
Shamppanjasosialistista arkkitehtuuria ja siivoustyön arkea
Ihminen tarvitsee tilaa, mutta suuri ihminen tarvitsee vieläkin enemmän tilaa.
B-luokan todellisuuskertomus, à la Dominique Strauss-Kahn & femme de chambre, tuottaa uusia mielenkiintoisia lukuja. Tänään oli vuorossa muutto. Mitä se kertoo shamppanjasosialismin arkkitehtuurista?
Nykin trendikkäimmässä osassa, tähtien asuinalueella, The Caviar Leftin edustajalla on käytössään kolmikerroksinen huoneisto, neljä makuuhuonetta, viisi kylpyhuonetta, taideteokset mennen tullen kumoava keittiö (”a state-of-the-art Boffi kitchen”), useampikin baari, elokuvateatteri jne. Vuokrahintana on 50.000 dollaria per kuukausi.
Tuossa asunnossa majailevan ihmisen täytyy olla harvinaisen mittava.
Mutta oleellisinta mediat eivät kerro. Tämä kysymys kuuluu: miten shamppanjasosialismin arkkitehtuuriluomuksissa hoidetaan siivous. Onko takuuvarmaa, että siivoojat on koulutettu hoitamaan myös-sopimukseen-kuulumattomat fellaatiot palvelualttiin iloisesti, muun työn lomassa ja vaieten? Ettei yhteiskuntarauha vain taas raunioidu, jos siivoojat eivät muista käyttäytyä oletetun vaiteliaasti.
Raiskaus: 70 vuotta vankeutta, vai viranomaissuositusten mukainen teko?
Ranskan poliittinen elämä on myllerryksessä ja Dominique Strauss-Kahnia uhkaa 15-74 vuoden tuomio, kertoo Libération.
Selvästi DSK valitsi väärän maan julkisuustempulleen. Koto-Suomessa kaikenlaista häiriköintiä vielä kunnioitetaan tekijämiehelle kuuluvana luonnollisuutena.
Ulkomaisessa uutisoinnissa ja keskustelussa on herättänyt huomiota myös toinen asia. Jos tapaus olisi tapahtunut Suomessa, hotellisiivoojanaisen kertomus olisi kyseenalaistettu oikopäätä. Nainen olisi buuaamalla syyllistetty vaikenemaan. Nyt näin ei ole kansainvlisessä keskustelussa laajamittaisesti vielä tapahtunut, mutta ehkä pian, kun oikeusavustaja pääsee syynäämään uhrin taustoja.
Me Suomessa nimittäin uskomme ja tiedämme, että jokainen joka kertoo seksuaalisesta häirinnästä tai jopa rikoksesta, kerjää vain julkisuutta valheilleen. Kertojan ensijainen tarkoitus ei – suuren ymmärryksemme mukaisesti – ole se, että kuvatun kaltainen toiminta vähenisi tai saataisiin loppumaan.
Vastahan Helsingin Sanomissa oli mielenkiintoinen otsikko: ”Syyttäjä: Naisten häirintäväitteet eivät osoita Rajalaa ahdistelijaksi” (HS 14.5.2011)
Mikä sitten osoittaa häirintäväitteet häirinnäksi elleivät useiden uhrien yksityiskohtaiset selvitykset tapahtuneesta? Suomessa kertomukset häirinnästä tekevät yleensä naiskertojansa a) valehtelijoiksi, b) huonomuistisiksi, c) vääristelijöiksi, d) kunnianloukkaajiksi. Siten ei kannata ihmetellä, jos harva jaksaa lähteä ilmiantamaan häiriköintiä, saati raiskausta.
Joskus pääsee todellisuudentajuinen ote livahtamaan täkäläiseenkin kansalaiskeskusteluun:
“Älä nyt, eihän sitä miestä tuomittaisi Suomessa. Täällä kyllä se nainen saisi syytteen ja tuomion miehen maineen pilaamisesta!”
Libérationissa varsin tarkasti kuvattu Strauss-Kahnin syytelista («Agression sexuelle au premier degré» etc.) sai tsekkaamaan suomalaista raiskausluokitusta, samoin kuin muistelemaan omaakin raiskatuksijoutumiskokemusta.
Tuo vuosien takainen tapaus ulkomailta parikymppisenä näytti täyttävän törkeän raiskauksen kriteerit, koska aseellakin uhattiin. Mutta sitä en löytänyt mistään luokituksesta, että mitä sitten, jos on kyse virkavallan valvomasta raiskauksesta. Paikalla ollut poliisi varoitti ulkonaliikkumiskiellosta ja siitä että ulkomainen kiellon rikkuri voi päästä hengestään ja tulla ammutuksi. Poliisin mielestä kannatti mieluummin välttää kuolemantuomio ja suosiolla suostua raiskaukseen, kun tekijäkin löytyi omasta kaveripiiristä.
Kaipa tuollainen veitsellä uhaten tehty, poliisin valvoma raiskaus suomalaisenkin tulkinnan mukaan olisi ihan oiva teko, jos sen on virkavalta parhaaksi katsonut. Jos poliisi sopii päättämään, että netin pornogallerioiden menestyksekkäimpiä tuotemerkkejä ja megatähtiä ei saa arvostella (jottei saittien tuottajien bisnes ja käyttäjien kuluttajaliikenne vaarannu), niin yhtä lailla on suotava poliisille oikeus päättää laillisista ja suositeltavista raiskauksista.
erään kadonneen kirkon tapaus [[ neitsythuorakirkko ]] 