Kirkot hoitoon
Esko Valtaoja ehdotti Turun Sanomien (19.10) kolumnissaan Päivi Räsäsen saamista eheyttämishoitoon. Ehdotus on loistava, koska se tuo näkyviin Räsäsen harjoittaman eriarvoistamisen politiikan.
Miksi Päivi Räsänen ei älynnyt erota itse kirkosta? Räsänenhän voisi hyvin perustaa oman eriarvoisuuden evankeliumille perustuvan kirkkokuntansa.
Valtaoja myös arvostelee kirkon ja arkkipiispan vetäytyvän laimeaa asennetta ja esittää, että kirkon kahtiajakautuminen on jo tapahtunut. Arkkipiispan asenne, jossa homojen puolesta rukoiltaisiin, merkitsee yhä sitä, ettei homoille myönnettäisi samoja oikeuksia.
Joukkopako kirkosta oli positiivinen merkki kulttuurisesta muutoksesta ja ihmisten oikeudentunnosta. Samoin se oli myönteinen merkki ihmisten aktiivisesta otteesta suhteessa instituutioiden määräysvaltaan, auktoriteettiuskon kyseenalaistumisesta.
On vain luonnollista ja hyvä, että kirkosta erotaan, jos kirkko sallii oppinsa ja sanansa nimissä ihmisten eriarvoisuuden ylläpitämisen. Tai mikäli kirkko nostaa edustajikseen sellaisia, joiden politiikkana on epäoikeudenmukaisuus ja syrjivä ihmiskäsitys.
Räsänen on esittänyt toimineensa yksityishenkilönä. Tietoinen strategia, jossa valtaa käyttävät vetoavat yksityisyyteensä juuri silloin kun osallistuvat julkiseen elämään, kertoo älyllisesta velttoudesta, yrityksestä opportunistiseen silmänkääntöön. Ollakseen tarkempi, yksityisyyteensä vetoavan tulisi sanoa: Sanon olevani paikalla yksityishenkilönä, jotta vallankäyttöni ei olisi läpinäkyvää.
Keskustelussa on viitattu Räsäsen olevan vain kirkon rivijäsen ja ammatiltaan lääkäri eikä kirkon työntekijä. Lääkärinä Räsänen esittää, että “tieteellinen todistusaineisto osoittaa vastaansanomattomasti, että homoseksuaalisuus on psykoseksuaalisen kehityksen häiriö”.
Lainaus on Räsäsen Luther-säätiölle kirjoittamasta kirjasesta. Viitetietoja siitä, mistä tuo “tieteellinen todistusaineisto” on peräisin, Räsänen ei esitä eikä oman kertomansa mukaan muista. Tieteestä ei tietenkään ole kyse silloin, kun viitteet puuttuvat, vaan ammatillisesta epäuskottavuudesta.
Joukkopako on seurausta, ei vain Räsäsen ja ideologisten toveriensa eriarvoistamisen politiikasta, vaan pidemmästä historiasta.
Kirkon kaksi viime vuosien ongelmakenttää liittyvät oikeudenmukaisuuteen ja seksuaalisuuteen, ja etenkin näiden kysymysten yhdistelmään. Ennen homoseksuaalisuus-kantojen käynnistämää jäsenkatoa, kirkkoa ovat vaivanneet seksuaalisen hyväksikäytön suojelemiseen liittyvät tapaukset. Molemmissa kirkkoa horjuttavissa kohuissa on ollut kyse seksuaalisuudesta, oikeudenmukaisuudesta ja ihmisoikeuksista.
On todennäköistä, että kirkkoa ravistelevat kysymykset tulevat jatkumaan, ellei kirkko päivitä näkemyksiään, toisaalta oikeudenmukaisuuden vaatimuksen, toisaalta ihmisen seksuaalisuuden ja ruumiillisuuden ymmärtämisen suhteen.
Länsimaisessa kulttuurissa, ei vain kirkon piirissä, uskottiin pitkään lihan ja hengen vastakkaisuuteen ja erillisyyteen. Kirkko edustaa yhä paljolti kaksijakoista linjaa, jossa aistillinen ja pyhä eivät kohtaa.
Joukkopaossa voi olla merkkejä myös siitä, että ihmiset eivät enää hyväksy farisealaisen dualistista ihmiskuvaa. Tulevat vuosisadat voivat ehkä todistaa uuden, kokonaisemman ihmiskuvan kaudesta, jossa aistillisen ja pyhän vastakohtaisuuden oletuksesta ja sitä tukevista instituutioista on luovuttu.
Koko kirkko ja länsimainen yhteiskunta tarvitsisi, ei eheyttämiskurssia, jossa ristiriidat tai ruumiillisuus lakaistaan maton tai hurskaan liturgian peittämäksi, vaan kokonaisemman ihmisen filosofiaa ja todellisuutta.
Joukkopako kirkosta
Kirkko on kokenut parina viime vuonna kovia kolauksia. Katolista kirkkoa ovat koetelleet kirkon suojelemien pedofiliatapausten jatkuvat esiinnousemiset, samoin Suomessa kirkko ei ole puuttunut hyväksikäyttöön tarpeeksi tehokkaasti. Ja nyt kirkosta eroaminen on saanut joukkopaon luonteen joidenkin kirkon edustajien homoseksuaalisuutta koskevien näkemysten takia.
Kirkkoa ovat koetelleet sen omat kantimet: se, ettei kirkko alun perin ole suhtautunut torjuvammin kaksinaismoralismiin ja ihmisarvon polkemiseen valtaposition ja tois-seksuaalisuuden (jollaisena heteroseksuaalisuus voisi näyttäytyä homoseksuaalisuuden näkökulmasta) muka oikeuttamana.
Tapauksissa kiinnittyy huomio kahteen asiaan: ensiksi siihen, että kirkko on niin ylettömän kiinnostunut seksistä ja sen tuomitsemisesta, ja toiseksi siihen, miten kirkko on kaatua kaksinaismoralisminsa suojelemiseen.
On vain hyvä, että väärät kirkot kaatuvat ja että vääristä kirkoista paetaan. Jokainen eriarvoisuuden laillistamiselle perustuva kirkko on väärä. Jokainen ihmisen aistimuksellista ja ruumiillista alkuperää pakeneva kirkko solmiutuu helposti valheisiinsa.
Kaatuvien kirkkojen erikoisasiantuntijana kannustan ja varoitan: paetkaa vääristä kirkoista ennen kuin seinät kaatuvat päälle.
erään kadonneen kirkon tapaus [[ neitsythuorakirkko ]] 