erään kadonneen kirkon tapaus [[ neitsythuorakirkko ]]


Category Archive

The following is a list of all entries from the uskonnot category.

Markkinatalous uskontona

Helsingin Sanomat julkaisi sunnuntainumerossaan (29.7.2018) arvostetun historiantutkijan, Helsingin yliopiston Suomen ja Pohjoismaiden historian professorin Markku Kuisman laajan haastattelun otsikolla Viimeinen luento. Kuisma puhui markkinalogiikan ja -liturgian tunkeutumisesta yhteiskunnan eri alueille. ”Nyt markkinataloudesta on tullut itsetarkoitus, kuin uskonto”, Kuisma sanoi.

Suomen johtaviin taloushistorian tuntijoihin kuuluva Markku Kuisma Hesarissa 29.7.2018. Vastaavaa kertoi 4 vuotta aiemmin Ulla Karttunen kirjansa Donna Criminale alaotsikossa: Kapitalismi uskontona, markkinakritiikki rikoksena

Hesarin pääkirjoitus (3.8.2018) jatkaa teemasta ja viittaa Kuisman – jota kutsutaan yhdeksi Suomen johtavista taloushistorian tuntijoista – näkemyksiin markkina-ajattelun tunkeutumisesta eri osa-alueille ja markkinataloudesta jo uskontoa muistuttavana.

Erittäin positiivista, että Hesarin usein harjoittamaan markkinamyötäilyyn tuli pieni särö. Jo oli aikakin. Kuisman haastattelu on erittäin tärkeä artikkeli, johon kannattaa palata.

Muutaman vuoden takainen kirjani Donna Criminale muuten kertoi jo alaotsikossaan saman tiedon, jota HS nyt juhlii. Mitä Donna Criminale edellä, sitä maan johtava taloushistorian tuntija ja Helsingin Sanomat perässä. Vain noin neljän vuoden viiveellä.

Ulla Karttunen, 2014, Donna Criminale: kirja tarkastelee Neitsythuorakirkko-teosta seuranneen oikeus- ja mediakäsittelyn yhteiskunnallisia liityntöjä. Kuvataiteilija Ulla Karttunen on myös käsitellyt näitä teemoja useissa ulkomaisissa konferenssiluennoissaan, joista Pekingin (2010) ja Torinon (2013) luennot on otettu mukaan kirjaan

Neljä vuotta sitten julkaistu kirjani Donna Criminale käsitteli alaotsikosta alkaen vastaavasti markkinataloutta uskonnon kaltaisena entiteettinä: ”Kapitalismi uskontona, markkinakritiikki rikoksena”. Donna Criminalen ennuste globaalista uskonnosta taisi siis viimeaikaisten arvioiden mukaan osua oikeaan.

Kirja käsittelee Neitsythuorakirkon tapauksen yhteiskunnallisia liityntöjä ja tämän pienen ennakkotapauksen pohjalta seurauksia, joita markkinapohjainen etiikka tarjoaa yhteiskuntaelämälle. Markkinaperustaisuuden tunkeutuessa elämän eri alueille myös käsitykset oikeudesta, etiikasta ja jumalanpilkasta alkavat asettua toisin.

Näitä markkinauskonnon eettisiä seuraamuksia Kuisma tai HS eivät juuri vielä käsittele, vaikkakin HS patistaa ”On syytä keskustella arvoista.”

Ulla Karttunen: Donna Criminale, 2014

Jokaisella uskonnolla on enkelinsä. Aukeama Donna Criminale -kirjasta.

Jos ja kun markkinat valtaavat merkitysherruuden ja markkinalogiikka korvaa eettisen ajattelun, pahinta jumalanpilkkaa on silloin markkinoiden ylevyyden epäily, markkinakritiikki aletaan kokea jopa rikoksena – juuri näin Neitsythuorakirkon oikeus- ja mediakäsittelyssä tapahtui.

Ketään ei häirinnyt menestyksekäs ja valtavirtainen populaarikulttuurin osa-alue, teinipornosivustot, erään vaatimattoman taideteoksen ulkopuolella. Vasta taiteessa esitetty mainstream-markkinoiden kritiikki koettiin skandaalimaisena ja yhteiskuntarauhaa uhkaavana. Markkinoiden pyhyyttä oli loukattu kyseenalaistuksella siitä, ettei valinnanvapaudesta seuraava tarjonnanrunsaus takaakaan kaikkia eettisyyden ja lastensuojelun edellytyksiä.

Ulla Karttunen: ”Donna Criminale: Kapitalismi uskontona & markkinakritiikki rikoksena”, 2014, kirja tarkastelee Neitsythuorakirkko-teoksen yhteiskunnallisia liityntöjä

Angelo Apunen. Donna Criminale -kirjan kuvitusta.

Ulla Karttunen: ”Donna Criminale: Kapitalismi uskontona & markkinakritiikki rikoksena”, 2014, kirja tarkastelee Neitsythuorakirkko-teoksen yhteiskunnallisia liityntöjä

Angelo Gallen-Kallela-Sirén. Donna Criminale -kirjan kuvitusta.

Mainokset

Goddess of light, from darkness

Uma, The Lady of the Mountains, 2017, by artist Ulla Karttunen Ulla Karttunen: Uma, The Lady of the Mountains, 2017, digital collage, photograph on acrylic, 118,9 x 84,7 cm

Uma, also known as Parvati, is an ancient Indian mountain-goddess. The name means light and she is the goddess of spiritual knowledge, love and devotion. Parvati is typically wearing a red dress. According to Carl Jung, Parvati belongs to the category of black goddesses, black madonnas.

The contemporary interpretation of the goddess Uma was shown in the exhibition Art Experience at Galleria Wikiarte, Bologna.

Ulla Karttunen's works (at left) at Galleria Wikiarte, Bologna


Exhibition Manifesto of Silence

Manifesto of Silence, Hiljaisuuden manifesti

Group exhibition Manifesto of Silence (Hiljaisuuden manifesti) is on show at Cultural Centre Sofia, Helsinki.

The exhibition is curated by artist Ville Löppönen.  The opening speech was given by Orthodox Metropolitan Ambrosius of Helsinki.

Artists are Jukka Korkeila, Anni Löppönen, Ville Löppönen, Henry Wuorila-Stenberg and Ulla Karttunen.

The exhibition deals with silence in a broader sense than just quietness. Silence opens up doors to hearing and seeing, to experiencing presence and encountering The Other. All the artists of the exhibition state that confronting silence is a crucial and inevitable part of their work; they invite the spectators to confront silence through their works.

Manifesto of Silence runs from April 10 until June 14, 2016.

Cultural Centre Sofia

Kallvikinniementie 35

FI-00980 Helsinki

The Madonna of Ruby Tears / Rubiinikyynelten madonna (by Ulla Karttunen), 2016, acrylic-mounted digital print on aluminium 146x71,7 cm

The Madonna of Ruby Tears / Rubiinikyynelten madonna (by Ulla Karttunen), 2016, acrylic-mounted digital print on aluminium 146×71,7 cm


Hiljaisuuden manifesti

Näyttely Hiljaisuuden manifesti on esillä ortodoksisessa kulttuurikeskuksessa Sofiassa Helsingissä. Näyttelyn on kuratoinut kuvataiteilija Ville Löppönen, avajaispuheen piti metropoliitta Ambrosius. Näyttelyn taiteilijat ovat Jukka Korkeila, Anni Löppönen, Ville Löppönen, Henri Wuorela-Stenberg ja Ulla Karttunen. Hiljaisuutta on mahdollista meditoida Kallvikinniemen kauniissa merimaisemissa aina 14. kesäkuuta 2016 saakka.

Ulla Karttunen, Letter Looks Back, acrylic-mounted digital print

Kirjain katsoo takaisin / Letter Looks Back (by Ulla Karttunen)

Näyttelyn esittelyteksti, kuraattori Ville Löppösen kokoamana:

Hiljaisuuden manifesti  – hiljaisuus paikkana, tilana sekä paikallaanolona

Hiljaisuus ymmärretään monesti hyvin kapeasti puhumattomuutena tai äänettömyytenä. Hiljaisuus kuitenkin avaa oven kuulemisen ja näkemisen aloihin sekä kokemiseen, missä voi tapahtua kohtaaminen, läsnäolo ja yhteys Toiseen. Hiljaisuus yllättää, sillä se avautuu vasta levottomuuden ja sisäisen metelin kohtaamisen kautta.

Hiljaisuuden manifesti kokoaa yhteen viisi taiteilijaa, joille hiljaisuus on keskeinen asia taiteen tekemisen tiellä. Hiljaisuus on kutsu sanattoman äärelle, sisäisten kuvien ja kokemusten läpäisevyyteen. Viisi taiteilijaa Jukka Korkeila, Ulla Karttunen, Anni Löppönen, Ville Löppönen ja Henry Wuorila-Stenberg kutsuvat kohtaamaan hiljaisuutta. Hiljaisuutta, jota nämä taiteilijat kohtaavat työskennellessään. Hiljaisuuden kautta tapahtuu ihme, joka tulee ilmi ilmoituksena valmiissa teoksessa.

Työskentelyssään taiteilija siirtyy hiljaisuuteen ja alkaa paikantumaan teoksessaan. Työskentely antaa mahdollisuuden näkemiseen, kuuntelemiseen ja paikallaanoloon rytmittäen, järjestäen, kohti kokoamuksen tilaa siis eheyttäen. Taideteoksesta muodostuu hiljaisuuden manifesti.

Jukka Korkeila avaa suhdettaan hiljaisuuteen seuraavasti, “Ajattelen hiljaisuutta sisäisen rauhan ulkoisena manifestaationa, joka ei niinkään ole mikään itsestäänselvyys. Ehkä hiljaisuus sisäisen rauhan manifestaationa on ideaali, jota kohden on hyvä ja tulee suuntautua sekä elämässä että työssä. Koen, että hiljaisuuden saavuttamiseksi on tehtävä työtä ja kamppailtava oman itsen kanssa. Rukous on yksi väline sen saavuttamiseen. Hiljaisuus ja sisäinen rauha eivät ole pysyviä tiloja vaikka niitä kohden pyristelen ja kamppailen, vaan ne ovat ehkä väliaikaisia välähdyksiä syvemmän olemuksemme luonteessa. Siis suuntana pinnalta, elämän pintakuohuista, syvemmän olemuksen rauhaan ja hiljaisuuteen.”

Jokainen näyttelyn taiteilija käsittelee hiljaisuutta ja on syvällisesti ymmärtänyt sen merkityksen taideteoksen ja prosessin osana. Ei niin, että kyseessä olisi vain hiljentyminen vaan juurikin hiljaisuuden avaama mahdollisuus suhteena Toiseen.

Ulla Karttuselle hiljaisuus on meditaatiota kohti olemassaolon ydintä, kohti totuudellista ja jumalaista. Siten se on, tai sen tulisi olla, myös taiteellisen työn perusta. Taideteos on hänelle se, mitä jää jäljelle aineettomasta pyrkimyksestä mysteerin äärelle. Karttunen kirjoittaa, “Hiljaisuus yhteytenä jumalaiseen ei toteudu maailmassa puhtaana. Hiljaisuus on pikemmin pyrkimys ja prosessi, totuudenjanoa ja kilvoittelua. Vaikka hiljaisuus on keskeneräistä pyristelyä, se on kuitenkin suorittamisen ja saavuttamisen maailmalle vastakohtaista. Ihminen valmistuu mittaansa vain hiljaisuuden kautta, ihminen on hiljaisuutta vaille valmis.”

Kyseessä on mysteeri, joka avautuu ja sulkeutuu. Se lähestyy ja sitä lähestytään. Kyse on väliaikaisesta tilasta mikä ei saavuta pysyväistä. Se tapahtuu työskentelyprosessissa. Henry Wuorila-Stenbergille maalaaminen on mysteerin äärellä oloa. Se on salaisuuden lähestymistä päiden kautta. Merkityksellisyys tulee hänelle esiin toiston myötä. Hän kohtaa omaa luopumustaan sekä yksinäisyyttään oman Jumalansa kanssa. Wuorila-Stenberg on hiljaisuudessa kuoleman äärellä, saman pään kautta, mutta ne eivät kuitenkaan jää saman toistamiseksi vaan ne syventävät mysteeriä ja rauhoittavat taiteilijaa tuottaen onnellisuutta ja valoa. Päät ovat Jumalan rakkauden ruusutarha.

Luonnon orgaanisuus, puiden oksistot ja järven liike kutsuvat katselijaansa kontemplaation äärelle. Anni Löppösellä hiljaisuus tapahtuu, sumussa, tyhjällä pimeällä tiellä, joka on tavoitettu silmänräpäyksessä. Kyse on hiljaisuudesta joka johdattaa katseen pois maailmasta haastaen ihmistä takaisin hiljaisuuden läpi eksymään tilaan, olemisen perustuksille luomisen yhteyteen.

 ”miten suuri se haava olikaan

hiljaisuus”

Hiljaisuus on myös kontemplaatiota. Ville Löppöselle kontemplaatio on kasvava tila, joka lähtee liikkeelle tietämättömyydestä eli sielun pimeydestä jonne tulee ilmoitus. Kyse on paljastumisesta ja sitä seuraavasta puhdistumisesta, kasvusta tarkkaavaisuuteen, paikallaan oloon. Löppöselle maalaus näyttäytyy kontemplatiivisena prosessina ja tapahtumana. Hän kokee maalauksen tekotapahtuman kontemplatiivisena rukoustapahtumana. Maalaus paljastuu hiljaisuudessa pikkuhiljaa kasvaen näkyväksi. Maalauksesta tulee kontemplatiivinen tapahtuma, joka kirkastuu parhaimmillaan jumalallisen katselun tilaksi, teoriaksi.

Sydän on yhdistävä keskipiste / The Heart is the Connecting Centre (by Ulla Karttunen)

Sydän on yhdistävä keskipiste / The Heart is the Connecting Centre (by Ulla Karttunen)


Pyhän neitsyen kidutuksista

Pyhä Agatha on sisilialaissyntyinen neitsytmarttyyri 200-luvulta. Legenda kertoo roomalaisen hallitsijan rakastuneen Agathaan. Mutta koska Agatha ei ollut myötämielinen ja oli vieläpä kristinuskoinen, alkoi vaino ja kidutus ja Agathan rinnat hakattiin veks. Agatha määrättiin poltettavaksi roviolla, mutta väliin tuli maanjäristys ja marttyyri kuoli vankilassa.

Pyhän Agathan kirkkoja löytyy eri puolilta. Itse sain viettää viikon päivät loppukesästä erään tuntumassa, aika uskomattomissa maisemissa. Vaaleanpunaisen talon kamarin kaari-ikkunoista näkyi Sant’Agatan kirkon torni, ja kamari sijaitsi Moltrasiossa Pohjois-Italiassa.

Taiteessa kyseinen marttyyri on saanut useita tulkintoja.

Sebastiano_del_Piombo_001 Sebastiano del Piombon Pyhän Agathan marttyyrius vuodelta 1519.

Lanfranco,_Giovanni_-_St_Peter_Healing_St_Agatha_-_c._1614Giovanni Lanfrancon Pyhä Pietari parantaa Pyhää Agathaa, n. 1614.


Suomi huipulle itseään huiputtamalla

Taas saatiin yksi näytös todellisuuden itsensä tuottamaan reality-sarjaan nimeltä Kapitalismi uskontona, tapaus Suomi.

Uskonnot perustavat valtansa paljolti sanankuuliaisuuteen. Niin myös ensimmäisen globaalin uskonnon sijaa tavoitteleva kapitalismi. Mantujen yli jylisee yksi tai kaksi sanaa. Ja siten mennään perässä, päättäjät etunenässä.

Kaukaiseen pohjolaan kiiri ilosanoma: kasvu, luovuus, innovaatio. Ihan huippua. Pekka Himanen osasi ladella oikeat käsitteet, ja johan kokoomuspoliitikot ja valtiovalta suihkivat perässä taivaan porteille.

Nyt se on paljastunut, paras suomalainen huippuinnovaatio:

Itsensä markkinoinnin huippuosaajana huipputunnetuksi tullut huippufilosofi sai huippupäättäjät pulittamaan huippupalkkiot.

Ei vain kerran vaan toistamiseen.

Voisko huipumpaa ollakaan.

Suomea voisi vastedes markkinoida itsensähuiputtamisen kärkimaana. Tällainen mainoskampanja tulee halvemmaksi kuin huippuosaajan lanseeraaminen toistamaan huippumantraa.

Himas-Katais-Suomi-huipulle-gate käy esimerkistä miten todellisuus toteuttaa parhaimmat vitsit. Tulipahan uusi erä suomalaisesta rakenteisiin sitoutuneesta korruptiosta, sanankuuliaisuudesta ja markkinaliturgian hyvin maksetusta tyhjyydestä esille.

Angelo Himanen (2)

Kuvassa Angelo Pekka Himanen tuomassa ilosanomaa Suomelle. Jokainen filosofi, joka pystyy näennäis-humanisoimaan taivaalliseksi liturgiaksi uusliberalismin kovan ytimen, ansaitsee huippupalkkiot.

Himasen Kestävän kasvun malli -hankesuunnitelma toistaa toistamistaan sanoja huippuryhmä, huipputaso, huippufoorumi ja selittää niitä kuvauksilla kuten korkeimman tason, johtavan tason, korkeimman profiilin tai tunnetuimpia, johtava, kansainvälisesti johtavia, maailman johtava.

Maailmaa johtaa huipputason huippuliturgian huippuunsa viety ellei suorastaan johtava onttous.

Mutta mitä siitä, sillä markkinaliturgian kohdalla jo usko tekee autuaaksi. Ja huippu-jargonia suoltava saarnamies vetää liksat päältä.


Rikollinen nainen saa paikan Goethen talosta

kuvia installaatiosta Ulla KarttunenDonna Criminale: Capitalism as Religion, Market Criticism as Crime, näyttelystä With Criminal Energy: Art and Crime in the 21st Century, ACC Galerie, Weimar 25.8.-18.11.2012, valokuvat/photographs Claus Bach

ACC-galleria sijaitsee Goethen ensimmäisessä Weimarin residenssissa, sokkeloisessa vanhassa talossa kulttuurituristien kansoittamassa historiallisessa pikkukaupungissa. Donna Criminale -installaatio sai siis Leipzigin valtaisaan teollisuushalliin verrattuna varsin erilaisen mutta mielenkiintoisen ympäristön. Ystävällisesti D.Criminalen käyttöön luovutettiin gallerian makein barokkikattoinen tila, jossa ylevä vessapaperihirtetty sai haaveellisesti silmäillä ikkunoista avautuvaa illankajoa.

Ihailla sopii Halle 14:n ja ACC-gallerian väkeä, aivan mahtavia ja aidosti taiteesta kiinnostuneita ihmisiä, jotka eivät laske työtuntejaan. Tavanomaistahan on, että ripustaminen vie näyttelyn alla jopa aamuyön tunteihin saakka.

Weimarissa on kuulu Bauhaus-yliopisto; Goetheä ja Schilleriä on tarjolla joka muodossa, arkistoista piparkakkumuotteihin. Pikkukaupunki henkii kyldyyrin kermaista idylliä, mutta ei tarvitse mennä kovin paljon kaupungin ulkopuolelle, kun maisemat jo muuttuvat varsin painostaviksi, Buchenwaldin keskitysleirin raunioilla.

Oikeastaan kaikki jäi näkemättä (Buchenwaldin öiselle portille sentään päästiin kauhua nieleskelemään jo keväällä Leipzigin avauksen yhteydessä), aikahan kuluu näyttelyreissuissa uurastaessa. On niin saatanallisen työlästä ja haurasta työstettäväksi ja veistettäväksi tuo vessapapru, ei ihme, ettei sillä ole laajempaa kysyntää taiteilijoiden materiaalina. Mutta jäi tunne, että pääsisipä vielä tarkemmin syynäilemään seutua joskus, kuuluvathan Goethe ja Nietzsche nuoruuden suosikkeihin.

Täällä asui Goethe 1776-1777, kertoo plakaatti talon seinässä. Taiteilijoita ja gallerian väkeä aamukahvilla avajaisten jälkeisenä päivänä.

Puškinin patsas silmäilee Weimaria


21. vuosisadan taidekriminaalit vaihtavat maisemaa

kuvia installaatiosta Ulla Karttunen, Donna Criminale: Capitalism as Religion, Market Criticism as Crime, näyttelystä With Criminal Energy: Art and Crime in the 21st Century, Halle 14, Leipzig, valokuvat/photographs Claus Bach

Kolmikuukautisen aukiolonsa jälkeen näyttely taiteesta ja rikoksesta 21. vuosisadalla on nyt pistetty pakettiin ja hyvää vauhtia matkalla seuraavaan näyttelypaikkaan, Weimarin ACC-galleriaan.

Installaatio Donna Criminale Halle 14:ssa oli kooltaan kaikkien aikojen isoin taidekeskuksen historiassa, niin ainakin arvioi paikan taiteellinen johtaja ja näyttelyn kuraattori Frank Motz. Teos käsitti noin tuhat neliömetriä.

Katsojia oli jo avajaisviikonloppuna rutkasti, koska entisen puuvillatehtaan galleriakeskittymän kevätkierros kerää jopa parikymmentätuhatta kävijää.

Alla muutama ote D. Criminalen verihanskoista medioissa. Arvioissa ihmeteltiin, miten vapaista vapaimmaksi oletettu, taiteen paratiisilintu, voi joutua häkkiin, vieläpä demokraattiseksi ja valveutuneeksi itseään luulevassa maassa.


Hygienische, neoliberalistische blutarbeit macht frei

Bloody gloves are part of Ulla Karttunen’s installation Donna Criminale in Halle 14 in Leipzig. The work is subtitled Capitalism as Religion, Market Criticism as Crime.