erään kadonneen kirkon tapaus [[ neitsythuorakirkko ]]


Category Archive

The following is a list of all entries from the yhteiskuntakritiikki category.

Markkinatalous uskontona

Helsingin Sanomat julkaisi sunnuntainumerossaan (29.7.2018) arvostetun historiantutkijan, Helsingin yliopiston Suomen ja Pohjoismaiden historian professorin Markku Kuisman laajan haastattelun otsikolla Viimeinen luento. Kuisma puhui markkinalogiikan ja -liturgian tunkeutumisesta yhteiskunnan eri alueille. ”Nyt markkinataloudesta on tullut itsetarkoitus, kuin uskonto”, Kuisma sanoi.

Suomen johtaviin taloushistorian tuntijoihin kuuluva Markku Kuisma Hesarissa 29.7.2018. Vastaavaa kertoi 4 vuotta aiemmin Ulla Karttunen kirjansa Donna Criminale alaotsikossa: Kapitalismi uskontona, markkinakritiikki rikoksena

Hesarin pääkirjoitus (3.8.2018) jatkaa teemasta ja viittaa Kuisman – jota kutsutaan yhdeksi Suomen johtavista taloushistorian tuntijoista – näkemyksiin markkina-ajattelun tunkeutumisesta eri osa-alueille ja markkinataloudesta jo uskontoa muistuttavana.

Erittäin positiivista, että Hesarin usein harjoittamaan markkinamyötäilyyn tuli pieni särö. Jo oli aikakin. Kuisman haastattelu on erittäin tärkeä artikkeli, johon kannattaa palata.

Muutaman vuoden takainen kirjani Donna Criminale muuten kertoi jo alaotsikossaan saman tiedon, jota HS nyt juhlii. Mitä Donna Criminale edellä, sitä maan johtava taloushistorian tuntija ja Helsingin Sanomat perässä. Vain noin neljän vuoden viiveellä.

Ulla Karttunen, 2014, Donna Criminale: kirja tarkastelee Neitsythuorakirkko-teosta seuranneen oikeus- ja mediakäsittelyn yhteiskunnallisia liityntöjä. Kuvataiteilija Ulla Karttunen on myös käsitellyt näitä teemoja useissa ulkomaisissa konferenssiluennoissaan, joista Pekingin (2010) ja Torinon (2013) luennot on otettu mukaan kirjaan

Neljä vuotta sitten julkaistu kirjani Donna Criminale käsitteli alaotsikosta alkaen vastaavasti markkinataloutta uskonnon kaltaisena entiteettinä: ”Kapitalismi uskontona, markkinakritiikki rikoksena”. Donna Criminalen ennuste globaalista uskonnosta taisi siis viimeaikaisten arvioiden mukaan osua oikeaan.

Kirja käsittelee Neitsythuorakirkon tapauksen yhteiskunnallisia liityntöjä ja tämän pienen ennakkotapauksen pohjalta seurauksia, joita markkinapohjainen etiikka tarjoaa yhteiskuntaelämälle. Markkinaperustaisuuden tunkeutuessa elämän eri alueille myös käsitykset oikeudesta, etiikasta ja jumalanpilkasta alkavat asettua toisin.

Näitä markkinauskonnon eettisiä seuraamuksia Kuisma tai HS eivät juuri vielä käsittele, vaikkakin HS patistaa ”On syytä keskustella arvoista.”

Ulla Karttunen: Donna Criminale, 2014

Jokaisella uskonnolla on enkelinsä. Aukeama Donna Criminale -kirjasta.

Jos ja kun markkinat valtaavat merkitysherruuden ja markkinalogiikka korvaa eettisen ajattelun, pahinta jumalanpilkkaa on silloin markkinoiden ylevyyden epäily, markkinakritiikki aletaan kokea jopa rikoksena – juuri näin Neitsythuorakirkon oikeus- ja mediakäsittelyssä tapahtui.

Ketään ei häirinnyt menestyksekäs ja valtavirtainen populaarikulttuurin osa-alue, teinipornosivustot, erään vaatimattoman taideteoksen ulkopuolella. Vasta taiteessa esitetty mainstream-markkinoiden kritiikki koettiin skandaalimaisena ja yhteiskuntarauhaa uhkaavana. Markkinoiden pyhyyttä oli loukattu kyseenalaistuksella siitä, ettei valinnanvapaudesta seuraava tarjonnanrunsaus takaakaan kaikkia eettisyyden ja lastensuojelun edellytyksiä.

Ulla Karttunen: ”Donna Criminale: Kapitalismi uskontona & markkinakritiikki rikoksena”, 2014, kirja tarkastelee Neitsythuorakirkko-teoksen yhteiskunnallisia liityntöjä

Angelo Apunen. Donna Criminale -kirjan kuvitusta.

Ulla Karttunen: ”Donna Criminale: Kapitalismi uskontona & markkinakritiikki rikoksena”, 2014, kirja tarkastelee Neitsythuorakirkko-teoksen yhteiskunnallisia liityntöjä

Angelo Gallen-Kallela-Sirén. Donna Criminale -kirjan kuvitusta.

Mainokset

The backround to the Donna Criminale project, by Ulla Karttunen

Donna Criminale, by Ulla Karttunen, in Gallery Poggiali & Forconi, Florence 2016

The installation at the exhibition Taboo in Florence, where Donna Criminale was awarded the Best Project Prize

A hanged goddess constructed of toilet paper, a material regarded as the most banal and worthless.

A patron saint of those who are thought to be low or marginal, the wrong kind of people, ‘the others’.

The sociologist Zygmunt Bauman has noted that in contemporary consumer society, we have begun to see the poor, those who cannot participate enough in consuming, as criminals.

Donna Criminale is a project documenting social questions around a banned artwork and dealing with new forms of censorship and social inequality in contemporary market-based society. – The work is an installation with variable dimensions, a hybrid conceptual-political project consisting of a toilet paper sculpture, photographic prints based on a digital collage, and a book.

The project interprets the contemporary market economy as a mystery religion, worshipped every day and everywhere on the globe, and striving to secure its position as the first global religion. It is successful, because instead of suffering and ethics, it speaks of winning and never-ending enjoyment. It has, at least in advertisements and hopes, made the luxurious surrealism come true. Women have to serve as the sacrificial animal and fetish of this flourishing social structure. After decenniums of development in gender equality, market society has attracted women to focus on seduction: to consume and to advertise it, but also to embody it.

As Bauman states, the hedonistic consumerism has a counter-effect, growing inequality. The ”low” workers in white gowns, from nurses to housemaids and cleaning ladies, have often been treated degradingly, as cheaper or more inhuman than toilet paper.

Contemporary consumerist society has also resulted in a new kind of censorship, founded on market-based values and neoliberal ideology. The project Donna Criminale is based on a real and personal case of an artist as a despised criminal who touched a taboo. In this true story behind the work, an artwork led to a trial and the artist was found to be a guilty criminal, who was prohibited to criticize a mass market phenomenon, although the production and consumption of the same market were bypassed as legal. If in advanced capitalism those in lower social positions are treated as criminals, the same can be true for an artist who comments on social phenomena. The book studies the blind spots in society around this art trial case, and gathers together different visual parts and artworks in the project.

The religious status of market capitalism, its position as a taboo outside criticism, was clearly seen in this art trial case in Finland. It was required that the holy trinity of advertisements, celebrities and porn can only be referred to if the brands and stars are masked and remain unknown. It was expected that when speaking about the market, we need blindfolds – a demand that makes a truthful view and critique impossible.

The banners of this project explore how to recognize a criminal woman – a famous Italian positivist criminologist, Cesare Lombroso, often cited as the father of criminology, wrote a book on the same theme over a hundred years ago. Lombroso tried to distinguish criminals on the basis of their appearance, and saw criminals as being born as such rather than made. If Lombroso understood that a born criminal has large ears, his Finnish successors saw that an artist dressed in white (the color of the standard toilet paper), must surely be a criminal.

This thought, presented by Lombroso, of certain inferior groups of humans, can be found at the root of the values of the Third Reich. It is not so long ago when those interpreted as being lower were gathered to be retrained, i.e. eliminated. A similar belief that certain people are ”objectively” higher, better, more worth of profit, is also alive in contemporary democratic society with its special kind of censorship.

Donna Criminale, installation by Ulla Karttunen, Exhibition Taboo, Gallery Poggiali & Forconi, Florence

A patron saint of the poor ones, or a cheap criminal, under the archs

The book from project Donna Criminale by Ulla Karttunen

The book Donna Criminale

One part of the project Donna Criminale is a book. It includes essays by Mojca Puncer, Anita Seppä, Yrjö Sepänmaa and Ulla Karttunen. The book presents artwork series connected to the project (Blindfold, Blinded, Blind Spot Society, Sotining to Death) and collects Donna Criminale’s previous exhibition contexts (eg. Gallery Alkatraz, Ljubljana, Halle 14, Leipzig, ACC Galerie, Weimar, Gallery Pleiku, Berlin).


The Biennial of the Lynched Celebrates the Holy Market Economy

Ulla Karttunen Capitalism as the New Name of God

The Biennial of the Lynched is an impossibility. The lynched ones never celebrate, and no biennials are organised for them. The winners, and those butchers who have washed their hands, celebrate.

The lynched ones do not arrive to the party. They do not find suitable shoes. And by the way, they are no more alive. If someone of the lynched is still alive, he or she does not come. The lynched ones do not participate the feast, for not to repeat the execution.

The materials of the art work were cleaning equipments, but the result was not very neat. A dirty party with bloody gloves and cleaning towels. ”Hygienische Neoliberalistische Blut Arbeit Macht Frei” tell the bloody letters in the cleaning wipes.

This piece is opposite of beautiful and qualified; it is disgusting, stupid and ugly. But do not blame art if reality is terrible.

The work The Biennial of the Lynched Celebrates the Holy Market Economy deals with the hidden parts of the hygienic neoliberal glory: market economy as the first global religion, and market-based censorship as its special cultural form.

Ulla Karttunen Proofs of Criminality in Female DelinquentsUlla Karttunen Holy Market

images from installation Ulla KarttunenThe Biennial of the Lynched Celebrates the Holy Market Economy, Exhibition 5000m2, Lappeenranta Old Theatre 13.2.-27.3.2016

blood traces from installation Ulla karttunen: The Biennial of the Lynched Celebrates the Holy Market EconomyUlla Karttunen The Biennial of the Lynched celebrates the holy market economyBlood traces from Biennial of the Lynched (installation by Ulla Karttunen)


Yhtä juhlaa

5000m2 ja paljon pyykkiä kuivumassa (by Ulla Karttunen)

Materiaalina olivat siivoustarvikkeet, mutta lopputuloksesta ei tullut siisti. Räkäistä rähjäjuhlaa verihanskoin ja siivousliinoin: Lynkattujen biennaali juhlii pyhää markkinataloutta on teoksen nimi Lappeenrannan 5000m2-taidetapahtumassa.

Tämä piisi on kauniin ja laadukkaan vastakohta, se on ällöttävä, tylsä ja ruma. Mutta ei kannata syyttää taidetta, jos todellisuus on kahta kammottavampi.

Lynkatut eivät koskaan juhli eikä heille järjestetä biennaaleja.

Ulla Karttunen Lynkattujen biennaali

Jos paikalla ei ole ketään, onko kaikki voitokkaasti teloitettu? – Lynkattujen biennaali Lappeenrannan 5000m2-näyttelyssä (by Ulla Karttunen)

Voittajat ja kätensä pesseet juhlivat. ”Hygienische Neoliberalistische (Blut)Arbeit Macht Frei”, lukee siivousliinoissa verikirjaimin. Työ tekee vapaaksi, mutta eritoten niin tekee hygieeninen uusliberalistinen puhtaan voiton talous.

Lynkatut eivät löydä sopivia jalkineita saapuakseen. Eivätkä sitäpaitsi ole elossa.

Jos joku lynkatuista on yhä elossa, hänkään ei saavu juhlaan. Lynkatut eivät tule paikalle siksikään, ettei teloitus toistuisi.

Lynkattujen biennaali juhli aiemmin Leipzigissa taidekeskus Halle 14:ssa. Silloin esillä oli Lappeenrantaa paljon laajempi, noin tuhat neliömetriä käsittävä installaatio

Ulla Karttunen Donna Criminale Leipzig 2012Ulla Karttunen: Donna Criminale, Leipzig 2012

On myös hygieenisiä lynkkauksia, jotka antavat lynkatun ikäänkuin jatkaa elämää, vaikka vain lynkkaus jatkuu.

Lynkatut ovat vallan ja voiton sivutuote, merkki siitä, että joku otti oikeuden toisen yli.

Paras tulos tehdään hygieenisesti, niin ettei veren väri ja lynkattujen lahdattu liha kuulla voitontavoitteen läpi.

Uusliberalistinen talous on tuloksenteon hygieniaa. Se on kaunis uskonto, jonka jo koko maailma jakaa. Siunattuja ovat voitontekijät, sillä heidän on kiellettävä sivuun työnnettyjen olemassaolo.

Ulla Karttunen: Lynkattujen biennaali juhlii pyhää markkinataloutta, The Biennial of the Lynched Celebrates the Holy Market Economy

Ulla Karttunen: Lynkattujen biennaali juhlii pyhää markkinataloutta, The Biennial of the Lynched Celebrates the Holy Market Economy

Installaatio Lynkattujen biennaali juhlii pyhää markkinataloutta on osa Donna Criminale -projektia, jonka seuraava näytös tapahtuu Firenzessä huhtikuun lopulla Taboo-näyttelyssä. Näyttely 5000m2 on esillä Lappeenrannan vanhassa teatteritalossa 26.3.2016 saakka.

Taidehistorioitsija Leena-Liisa Lehikoinen tarkastelee näyttelyä Taidebongari-blogissaan ja kertoo erityisesti ilahtuneensa siitä, että taiteilijat ottavat kantaa. Hän aloittaa katsauksensa Lynkattujen biennaalista, joka ”vavahduttaa verenpunaisine hansikkaineen”.

Myös näissä jutuissa 5000m2-tapahtumasta verihanskat kuvissa mukana: täällätäällä, täällä, täällätäällä ja täällä. Yleistä tapahtumasta, esimerkiksi: Ylen Kulttuuricocktail-juttu5000m2 facebook

”We hate social criticism, because it is badly paid” tells the banner. – Ulla Karttunen: Lynkattujen biennaali juhlii pyhää markkinataloutta / The Biennial of the Lynched Celebrates the Holy Market Economy, 5000m2, 2016

Ulla Karttunen: Lynkattujen biennaali / The Biennial of the Lynched

Lynkattujen biennaali on pimeän ydinaluetta


Donna Criminale valittu kolmen kärkeen / Donna Criminale chosen as finalist

Taboo logo

Lisäys kevään näyttelyiden L-keskittymään (Los Angeles, Lontoo, Lappeenranta): F niin kuin Firenze.

Ulla Karttusen installaatio Donna Criminale on valittu yhdeksi kolmesta finalistista kansainvälisessä TABOO-taidekilpailussa taideprojektien sarjassa.

Finalistit valitsi firenzeläinen galleria Poggiali & Forconi. Päätösnäyttely järjestetään kyseisessä laatugalleriassa huhtikuun lopulla. Kilpailun järjestäjänä on kansainvälinen Celeste-verkosto. Finaaliin päässeet yksittäiset teokset ja projektit näet tästä.

Tällä hetkellä galleriassa esillä mm. Italian tärkeimpiin nykytaiteilijoihin kuuluva Enzo Cucchi.

Poggiali & Forconi

One addition to the L-centered exhibition program (Los Angeles, London, Lappeenranta) of spring 2016: F like Florence.

Ulla Karttunen’s installation Donna Criminale have been selected as one of 3 finalists’ projects in the TABOO international art award. The award has been organized by international Celeste Network.

Finalists have been chosen by the directors of Galleria Poggiali & Forconi. The final exhibition will be held in this Italian top gallery in Firenze in the end of April. See the finalist works and projects from here.

A hanged toilet paper goddess. Donna Criminale by Ulla Karttunen at Joensuu Art Museum 2015.

 


Uuden Neitsythuorakirkon aineiston saisi kirjankansista ja trendilehdistä

Vielä eräs huomio Japanista: tavallisista kirjakaupoista ja ruokakauppojen lehtitelineistä olisi ollut helppo koota alta aikayksikön Neitsythuorakirkko kakkosen aineisto.

Kuvalainoilla japanilaisten kirjojen kansista tai muoti- ja trendilehtikuvista, kun ne yhdistäisi Neitsythuorakirkon tavoin markkinakriittiseen kontekstiin, pääsisi tai joutuisi Suomessa helposti oikeuteen. Teiniviettelyä markkinoiden myyntiaseena ei Suomessa saa arvostella. Miksi? Tietysti siksi, että se teoriassa voisi heikentää myyntituloksia. Rikoksen tuntomerkit ns. sivistysvaltiossa täyttää ei suinkaan teinipornoistumisella myyminen vaan arvoilmaston ja markkinoiden kritiikki.

Japanin kustannusala vaikuttaa varsin keskittyneeltä viattomuuden ja pornon yhdistämiseen, oli sitten kyse viattomuuden mielikuvilla pelaamisesta tai todellisista lapsista. Tulosta on selvästi tehty takuumetodilla: kuviteellista tai todellista viattomuutta pornoistamalla.

DSC01196

DSC01198

DSC01207 tavanomaisinta japanilaista kirjakauppatarjontaa

Seksikkäintä tuloksentekoa on, kuten Japanin taannoinen talouskasvu osoittaa, yhdistää vauvanuken viattomuus pornotähden kroppaan.

Vaan tunnetaanhan Japanin malli meilläkin, vieläpä ihmisyys- ja eettisyyshömpällä kuorrutettuna ja verhottuna.

Top ModelTop Model mainostaa olevansa luova puuhalehti

Kari Hotakainen irvailee mainiosti luomassaan ”Veli-Matti Meri-Enolan” hahmossa Pauli Aalto-Setälän ja Aller Median Top Model -lehteä:

”Veli-Matti, joka pyytää itseään kutsuttuvan Velluksi, sanoo lanseeraavansa markkinoille uutta vauvojen muotilehteä, Baby Modelia, jonka tarkoituksena on totuttaa vauvat ja heidän vanhempansa muodin maailmaan. Hän kertoo olleensa aiemmin löyhästi kristillisen lehden päätoimittaja, sillä tavalla löyhästi, että kaikki ihmiset voivat löytää lehdestä oman eettisen kulmansa. Veli-Matti sanoo, että ihmisyys on laaja-alainen käsite, eräänlainen sateenvarjo, jonka alla voimme kaikki yhdessä pitää sadetta tässä kovassa maailmassa.” (Kari Hotakainen: Jumalan sana. Siltala, Helsinki, s. 295)


Yhteiskuntakritiikkiä ja pilvenpiirtäjiä

 

DSC01239

Sosiologian maailmankongressi järjestettiin heinäkuussa Yokohamassa, Japanissa. Teemana oli maailmassa vallitseva eriarvoisuus ja sen haasteet sosiologialle.

Kongressi oli loistava, paras niistä sosiologian kokoontumisista, joissa olen ollut mukana: teema nousi kerrankin esille esitelmissä ja mukana oli aimo annos terävää yhteiskunta- ja kapitalismikritiikkiä.

Mielenkiintoisen kontrastin aiheelle antoi kokouspaikka, hulppeiden pilvenpiirtäjien leimaama vauras hotelli- ja ostoskeskusalue.

DSC01277

 

XVIII ISA World Congress of Sociology: Facing an Unequal World: Challenges for Global Sociology. 13-19 July 2014, Yokohama, Japan.


Suomi huipulle itseään huiputtamalla

Taas saatiin yksi näytös todellisuuden itsensä tuottamaan reality-sarjaan nimeltä Kapitalismi uskontona, tapaus Suomi.

Uskonnot perustavat valtansa paljolti sanankuuliaisuuteen. Niin myös ensimmäisen globaalin uskonnon sijaa tavoitteleva kapitalismi. Mantujen yli jylisee yksi tai kaksi sanaa. Ja siten mennään perässä, päättäjät etunenässä.

Kaukaiseen pohjolaan kiiri ilosanoma: kasvu, luovuus, innovaatio. Ihan huippua. Pekka Himanen osasi ladella oikeat käsitteet, ja johan kokoomuspoliitikot ja valtiovalta suihkivat perässä taivaan porteille.

Nyt se on paljastunut, paras suomalainen huippuinnovaatio:

Itsensä markkinoinnin huippuosaajana huipputunnetuksi tullut huippufilosofi sai huippupäättäjät pulittamaan huippupalkkiot.

Ei vain kerran vaan toistamiseen.

Voisko huipumpaa ollakaan.

Suomea voisi vastedes markkinoida itsensähuiputtamisen kärkimaana. Tällainen mainoskampanja tulee halvemmaksi kuin huippuosaajan lanseeraaminen toistamaan huippumantraa.

Himas-Katais-Suomi-huipulle-gate käy esimerkistä miten todellisuus toteuttaa parhaimmat vitsit. Tulipahan uusi erä suomalaisesta rakenteisiin sitoutuneesta korruptiosta, sanankuuliaisuudesta ja markkinaliturgian hyvin maksetusta tyhjyydestä esille.

Angelo Himanen (2)

Kuvassa Angelo Pekka Himanen tuomassa ilosanomaa Suomelle. Jokainen filosofi, joka pystyy näennäis-humanisoimaan taivaalliseksi liturgiaksi uusliberalismin kovan ytimen, ansaitsee huippupalkkiot.

Himasen Kestävän kasvun malli -hankesuunnitelma toistaa toistamistaan sanoja huippuryhmä, huipputaso, huippufoorumi ja selittää niitä kuvauksilla kuten korkeimman tason, johtavan tason, korkeimman profiilin tai tunnetuimpia, johtava, kansainvälisesti johtavia, maailman johtava.

Maailmaa johtaa huipputason huippuliturgian huippuunsa viety ellei suorastaan johtava onttous.

Mutta mitä siitä, sillä markkinaliturgian kohdalla jo usko tekee autuaaksi. Ja huippu-jargonia suoltava saarnamies vetää liksat päältä.


Kumpi on kumpi? Ihmislajin älyllisestä kehityksestä.

Alexander Stubb osoitti taannoin, että yksinkertaisetkin eronteot ovat hänelle ylivoimaisia.

Stubb ei kertomansa mukaan osaa erottaa väkivallantekoa ja asiapitoisen tietokirjan kirjoittamista tai siitä keskustelemista. Hänelle ne ovat molemmat ääritoimintaa ja sellaisena tuomittavia.

Asialla on sekä yleinen että yksityinen puolensa. Yksityisellä tasolla voimme sääliä Stubbin päättelykyvyn alkeellisuutta, todisteita sivistymättömästä alisuoriutujasta. Yleisemmällä tasolla asia on hieman vakavampi, kun ministeritason toimija ei kykene näkemään puukolla iskemistä väkivaltana eikä asetu sellaista tuomitsemaan.

Ilmeisesti Stubb ei tiedä sitäkään, toisin kuin väkivallantekoon lausunnollaan reagoinut sananvapausjärjestö Suomen Pen, että kirjojen kirjoittaminen ja kirjoista järjestettävät tilaisuudet ovat oleellinen osa sananvapautta.

Stubbin lausumien perusteella uskomus ihmislajin kehityksestä alkeellisemmista muodoista kohti kehittyneempiä vaikuttaa katteettomalta kehitysoptimismilta.

Onko ihminen kehittynyt rotankokoisesta alkueläimestä mihinkään? Vai onko kehitys sittenkin ollut taannehtivaa?

Ihmiskunnan esirotta ja jälki-

Vasemmalla ihmiskunnan esirotta, ”Humanity’s Great-Grand-Rat” (kuten Time-lehden Tiede-osasto otsikoi), oikealla pitäisi olla kehittyneempi versio. Vaan onko sittenkään?

Stubb toi julki tietämättömyytensä osuvaan aikaan, Jyväskylässä Äärioikeisto Suomessa –kirjan keskustelutilaisuudessa tapahtunutta puukotusta seuraavana päivänä. Twitter-viesti kysyi,  ”Voisiko joku kertoa mikä on Euroopan äärioikeiston ja -vasemmiston ero nykyään? En oikeasti tiedä. Kertokaa please.”

Helsingin yliopiston oikeushistorian ja roomalaisen oikeuden professori Jukka Kekkonen (HS 7.2.2013) puuttui Stubbin twiittaukseen ja ihmetteli, jos ministeri tosiaan on niin tietämätön, miksei hän käytä asiantuntijakaartinsa tietoja. Kekkonen kysyi, eikö monessa muussa maassa vastaava lausunto merkittävältä poliittiselta toimijalta juuri tapahtuneen väkivaltatapauksen jälkeen olisi johtanut kysymykseen, onko ministeri tehtäviensä tasolla.

Stubbin lausunto on luettavissa väkivallan oikeuttamisena. Se pyrki tekemään puukotusiskusta muka kahden osapuolen kahakan, jossa väkivalta olisi luvallinen diskurssin osa, muka keskustelua, ja vain vastaus aiempaan ääritoimintaan. Media toimi varsin hampaattomasti Stubbin väkivallan oikeuttamisen edessä. – On todennäköistä, että tuleva tutkimus ei vain lue Jyväskylän väkivaltakohtausta eräänä äärioikeiston hyökkäyksena, vaan näkee tapauksen ympärillä käydyssä ja käymättömässä poliittisessa keskustelussa ilmentymiä Suomen yleisestä oikeistolaistumiskehityksestä, jossa jopa ääriryhmien kannanotot tai ainakin niiden puoltaminen ovat alkaneet normalisoitua arkipäiväksi ja oletustilaksi.

Stubb kysyi eroa äärioikeiston ja –vasemmiston välillä. Kysymys on jo valmis vastaus myös siinä, että kukaan ei ole onnistunut nostamaan esille viimeaikaista vasemmistolaisryhmittymän väkivallantekoa, ainakaan Suomesta. Kirjojen kirjoittaminen ja niistä keskusteleminen on varsin normaalia toimintaa ihmisyhteisöissä, ääritoimintana sitä pitää vain ihmiskehitykseltään kyseenalaiseen suuntaan hairahtunut jyrsijä.


Kuka maksaa innovaation? Millainen köyhäinapu on miljonäärille oikeudenmukaisin?

Björn ”Nalle” Wahlroos on uutistietojen mukaan saanut viime vuonna 262 630 euroa viljelijätukea. ”Avustukset sille, jolla jo ennestään on liikaa” –politiikka jatkaa voittokulkuaan. Eikös tämä mies ollut köyhäinapua vastaan? Vaikka onkin vähäosainen ja yhteiskunnan apua tarvitseva. Miksi hän siis suostuu nostamaan avitus-roponsa?

”Lopuksi, oikeudenmukaista tulonjakoa on erittäin vaikea määritellä.” Näin papillisen hermeettisesti lausuu Wahlroos kirjassaan. Onhan se vaikea määritellä, pitäisikö 9,3  miljoonan tulojen lisäksi saada köyhäinapua 260 tuhatta vai 328 tuhatta. Kyllä siinä viisaammaltakin menee sormi suuhun, ei ihme että Wahlroosilta. Ilmanko toinen yhtä hölmö (Alex Stubb) rientää kehumaan kirja-arviossaan Wahlroosia ”syväksi ajattelijaksi”.

Näin synkästi meillä Suomessa menee syvän ajattelun rappeutuvalla saralla. Mutta onneksi vähäosaisilla on nuo avustuksensa, jotta pääsevät rentoutumaan Nizzaan syvän ajattelun tuomasta kolotuksesta ja vaivasta.

Padre Wahlroos (s)

Padre Wahlroos on ollut mielessäni monestakin syystä. Olen viime aikoina lukenut hänen kirjaansa Markkinat ja demokratia, olen väsännyt Padresta suomalaisen uusliberalismin suojeluspyhimystä tulossa olevaan, kapitalismia uskontona käsittelevään kirjaani ja vasta nähdyssä teatteriesityksessä tuli niinikään vastaan oman satukuvaelmani hahmoja Apusesta Wahlroosiin. Oli positiivista nähdä, että joku muukin vaivaa päätään nykyajan messiaiden viihdyttävällä ilosanomalla.

Angelo Apunen ja kapitalismin ilosanoma (s)

Angelo Matti Apunen, pelastaja demokratian pimeässä yössä. Vuonna 2014 ilmestyvän Kapitalismi uskontona, markkinakritiikki rikoksena -kirjan (Ulla Karttunen) kuvitusta.

Teatteri Ab Totuuden Torvi Oy:n näytelmä Kuka maksaa innovaation? vieraili tammmikuun lopulla Temppeliaukion kirkossa ja Kansallisteatterin lavaklubilla. Käsikirjoitus ja ohjaus oli nuoren teatterintekijän Taneli Maljasen. Ryhmä oli kokonaisuudessaan hyvä ja hommassa mukana. Kukaan ei noussut näyttämölle vain näyttelijäntaitoaan tai omaa narsismiaan esittelemään, vaan siksi, että oli sanottavaa.

Esitys oli energinen ja loistava, harvinaisen suoraa uusliberalistisen yhteiskunnan tyhjyyttään puhkuvan arvomaailman kritiikkiä. Ja liian konkreettisia esimerkkejä (nuorten itsemurhat) siitä, mihin ajan oletusarvot johtavat.

Kuka maksaa innovaation? toi näyttämölle koko sen viihtymisen talouden, jolla tulosta tehdään ja ihmistä tyhmennetään. Ja tyhjennetään eettisestä ajattelusta. On vain terve reaktio, jos nuorta ihmistä tuossa tyhjyydessä vituttaa, vaikka vitutus pyritäänkin diagnosoimaan yhteiskuntakelpoiseksi alistuneisuudeksi.

Koomista puolestaan oli, miten median piti taas kerran vääntää kohua tyhjästä, asian vierestä. Esitys pääsi eli joutui lööppeihin saakka siksi, että yksi kirkkoherraa löysi näytelmästä alastomuutta ja muuta rienaavaa, aivan niin kuin sitä ei paljon enemmän tunkisi kotitelevisiosta tai niistä keltaisista lehdyköistä, joihin kirkkoherra änkesi kohua julistamaan. Keltaisen median ja kirkkoherran olisi kannattanut muistaa, että jos keskittyy kuuntelemaan asiaa, ei muista tonkia nenäänsä ja löytää sieltä räkää. Mutta eihän kuullun ymmärtäminen enää suoritusyhteiskunnassa ole muodissa tai kannattavaa. Pahastumisesta saa nopeammat liksat & kiksit.

Näytelmä oli tyhjälle kohulle täysin päinvastainen – asiallinen, tutkiva, opetuksellinen, julistavakin – ja sellaisena poikkeuksellinen ja kunnioitettava tänä aikana.

Tämähän on tullut tutuksi jo aiempien vuosien markkinakriittisen taiteen vastaanotosta: ei kannata kuunnella sanottua ja sanomaa, kun on kiire jo mennä huutamaan tuomionsa aivan muusta kuin mitä asia koski.