erään kadonneen kirkon tapaus [[ neitsythuorakirkko ]]


Category Archive

The following is a list of all entries from the visuaalinen kulttuuri category.

Constructing Leipzig exhibition

 

 

Mainokset

Vaatimus silmäsiteestä

sarjasta Ulla Karttunen: Blindfold, 2011 (yllä: Kissaeläimeksi tekeytynyt henkilö; alla: Plastic Blindness)

Blindfold-näyttelyn yhteydessä järjestettiin Slovenian tiede- ja taideakatemian tiloissa kansainvälinen symposiumi  Blindfold: Censorship, Art  and Voluntary blindness.

Se kokosi aktiivisen tutkija- ja taiteilijajoukon keskustelemaan taiteen ja sensuurin välisestä kentästä. Otsikkonsa symposiumi oli saanut uusimmasta teossarjastani Blindfold, jossa markkinatodellisuus on maskeerattu silmäsitein tuntemattomaksi.

Sitähän Neitsythuorakirkon tapauksen yhteydessä niin moni, oikeusistuimesta mediaan ja jopa visuaalisen kulttuurin tutkijoihin, paradoksaalisesti vaati: että julkkiksia ja brändejä saa käsitellä vain, jos julkisista julkisin tehdään tunnistamattomaksi. Niin että markkinoiden tuotteistamisen ja poseeraamisen strategiat piiloutuvat näkymättömiin.

Voiko todellisuutta käsitellä taiteessa, tutkimuksessa tai tiedonvälityksessä, jos se ensin vaaditaan tunnistamattomaksi piilotettavaksi? Ei tietenkään.

Ehkä vain Suomessa mainostutkija älyää vaatia mainosten hunnuttamista ennen kuin niitä voidaan käsitellä. Mutta niin kävi. Absurdi vaatimus, kun kyse on julkisesta markkinatodellisuudesta, julkisuuden hakemisesta mainoskuvia levittämällä; ilmiöistä, jotka pystyvät vallitsemaan vain silmien poiskääntämisen, vapaaehtoisen sokeuden voimin.

Blindfold: Censorship, Art and Voluntary Blindness -symposiumin kenttään kuuluivat laajasti aiheet taiteen ja sensuurin väliltä. Kuultiin sensuuritapauksista eri maista, käsiteltiin kysymyksiä lain ja yhteiskunnan, median ja moraalin väliltä.

Symposiumin pääesiintyjä oli lukuisista taidesensuuria käsittelevistä kirjoista tunnettu Svetlana Mintcheva Yhdysvalloista. Mintcheva toimii ohjelmajohtajana kansallisessa sensuurinvastaisessa järjestössä NCAC:ssa, the National Coalition Against Censorhipissä. Myös akateemisella urallaan Mintcheva on keskittynyt provokatiivisen taiteen ja sen yhteiskuntapoliittisten kontekstien tutkimukseen. Mintchevan aiheena oli: ”Seksi, jumalanpilkka, terrorismi: Taide ja sananvapaus tunteenomaisen politiikan aikakautena”.


Todellisuusnäytöksiä

Todellisuusnäytöksiä vierestäseuraajille -kolumni Nuorisotutkimuksen verkkokanavalla.

Kuva kolumnin kuvitusta (sekä ote kirjasta Ulla Karttunen: Katoavaisuuden kirja, Rööperin Taidesalonki, 2009).

Kuva nostaa esille otoksia eräästä Neitsythuorakirkon arvostelunsa kohteeksi nostamasta väkivaltaviihteen lajityypistä, reality rape -pornosta, jossa näytellään mahdollisimman todentuntuisia raiskauksia. Kyseisen aineiston levinneisyydestä kertoo vaikka se, miten Google tiedottaa ”Fresh rape porn every day”, “Tuoretta (vai perätikö ’raikasta’) raiskauspornoa joka päivä”. Tai se, miten sanayhdistelmälle fresh rape porn Google antaa tänään luettuna peräti 51,4 miljoonaa hakutulosta. Raiskaamisen raikkaus näyttää rulettavan yhä maailmaa.

Jotta mikään ei estäisi rape porn -lajin tuoreutumaan ja nuorentumaan pyrkiviä markkinoita, on syytä toimia niin kuin Suomi on tehnyt: viranomaiset ja oikeuslaitos katsovat lajin itsessään sallituksi ja suojeltavaksi populaarikulttuuriksi ja innovatiiviseksi bisnekseksi, vain lajin kulttuurikritiikki ja arvostelu on kielletty.

Oikeuskäsittely otti näytellyn populaarikulttuurin todellisena ja katsoi, että lajin menestys tulee taata hiljentämällä väkivaltakonventioita arvosteleva taide.

Maailma, jossa raiskauspornon kaltaisen väkivaltaviihteen arvostelu on kielletty ja jossa halutaan siten parantaa raiskauspornon levikin lisääntymistä, kuuluu varmasti maailmoista parhaisiin.

– Suomalaisen yhteiskunnan kaksinaismoralismia todistaa tämäkin pieni yksityiskohta:

Oheista kuvaa ei ole kerätty Neitsythuorakirkon aineistosta, sehän on julistettu salaiseksi 25 vuodeksi. Kokosin aineiston netistä muutamassa minuutissa kirjan kuvitusta varten ja eikös vastaan tullut täysin sama kuva kuin Neitsythuorakirkossa. Sekin on piilotettu oheiseen kuvaan. Yksi ja sama kuva on siis sallittu markkinoilla, mutta kielletty ja kivitystuomioon oikeuttava ilmiötä arvostelevassa taiteessa.

Mihin Suomi kaksinaismoralismissaan vielä ennättääkään: lait ja oikeus ovat olemassa, jotta taide kaiken pahan alkuna saadaan sensuroitua ja pimentoon. Todellisuuden ilmiöihin puuttumisella ei ole väliä.