Category Archive
The following is a list of all entries from the kapitalismi category.
Vajoavia kaupunkeja
Kaksi maailman ikonisinta kaupunkia mielletään päinvastaisiksi: New York kiviseksi ja korkealle kohoavaksi, Venetsia vetiseksi ja vajoavaksi.
Vastakohtaisilta vaikuttavilla kaupungeilla saattaa kuitenkin olla yhtäläinen kohtalo, vajoaminen.
New York on vajoamassa uudeksi Venetsiaksi. Manhattan painuu korkeiden rakennustensa painon alaisena maan alle. Manhattanista on tulossa alle 80 vuodessa vedenalainen kaupunki, ilmastoasiantuntijat varoittavat. (Uutinen löytyy vaikka täältä tai täältä tai täältä).
Kolmaskin ja itselleni läheinen seutu on kärsimässä vastaavasta. Myös Pariisin Montmartrella maa vajoaa. Kukkulan laella ja sivuilla on suuri osa taloista jo ajat sitten alkanut kiertyä vinoon. Lattiat painuvat ja seinät halkeilevat, kun maa pettää talojen alta.
Katoavaisuuden ja eritoten katoavien kirkkojen kasvattina minun on ollut pakko ottaa uskontunnustukseeni myös rinnakkaiskäsitteiden kunnioittaminen. Vajoavaisuutta vastaan on luonnollisesti toimittava ja taisteltava, sikäli kun se liittyy ilmastonmuutokseen ja ylikulutukseen.
Henkisenä käsitteenä katoavaisuus on kuitenkin huoneentaulu, jota ihmisen on nöyrästi opiskeltava ennen kuin maailmasta erkanee. Ehkä vajoaminen on vastaavasti säädetty juuri fiineimmiksi kohonneiden kaupunkien oppimäärään.
On uskottava hukkumiseen, sillä miten muuten voit koskettaa (olemisen) pohjaa ja perustaa, tuota alati pakenevaa ja kiinnisaamatonta.
°°°
Olemattomuuteen haihtuvaa ja katoavan marginaalista taidetta uppoavissa kaupungeissa: huhtikuussa 2024 Ulla Karttusen taidetta on nähtävissä kahden vajoavan kaupungin, New Yorkin ja Venetsian, neljässä kontekstissa (kolme näyttelypaikkaa ja yksi julkaisu). Paikkoja ja päivämääriä löytyy parista edellisestä postauksesta.
NYC kohtaa Venetsian
The Age of Meduzation (not only of Mediatization)
About 11-headed masked person and a bunny meet the mystery of the carnation, a digital painting by Ulla Karttunen, on display at the exhibition POP, DEATH & CRYWANKS in Kunsthalle Turku
The work deals with concealing, revealing, posing, and cutting necks; it is a contemporary version of the myth of Medusa. According to Nietzsche, every deep spirit needs a mask. But in advanced capitalism the spirit is a ghost that – despite the endless repetition of faces – rarely becomes visible. And not all questions related to the power of the gaze have been raised yet.
In the myth of Medusa, death and the gaze, the most fatal seducer and the most horrible monster, are intertwined. The snake-headed Medusa petrified to death anyone who looked at her. Contemporary world has succeeded to make this fable everyday reality: it has multiplied Medusa-like charmer, horror and petrifying to death in the endless productions of commodities and images, in media and social media. The compulsion of the gaze and petrification are repeated, and Medusa, gazing on herself, is making endless death under the spell of her own image.
On the other hand, this artwork’s character, about 11-headed masked person, is a figure celebrating her (or his or its) strength in her glow of light, floral costume and many identities. It is a character which has not been tamed by even the worst punishments. Those who have been silenced and locked into one dimension, the masked persons from all empires, will emerge from the shadows, when time and history will allow. This appearance does not use the traditional hero’s weapons, such as the sword of Perseus who cut Medusa’s neck, but the opposite, such as laughter and sensuality. – In a feminist interpretation, Medusa represents the power and irony of the silenced.
Muting is power politics and the wrong kind of silence. But there is another idea of silence and almost withdrawing beyond the picture. Our not only mediatized but medusatized age believes in the liturgies of economy religion, in trendy identities and their endless but empty exposures, in selling by the imaginary and hastening the petrification. The small bunny in the boudoir or the saints hiding in their cloaks may be looking in another direction: innocence, darkness, or retreat from the world into a medialess convent.
details of the work About 11-headed masked person and a bunny meet the mystery of the carnation
Medusaa, poppia ja kuolemaa
Turun Taidehallin POP, DEATH & CRYWANKS -näyttelyssä on esillä Ulla Karttusen teos Noin 11-päinen naamiohenkilö ja kani kohtaavat neilikan mysteerin.
Teos kertoo piiloutumisesta, näyttäytymisestä, kaulojen katkaisemisesta ja nykyajasta Medusan myytin näyttämönä. Nietzschen mukaan jokainen syvä henki tarvitsee naamion. Mutta henki on kehittyneessä kapitalismissa aave, joka loputtomasta kasvojen toistosta huolimatta harvoin esittäytyy. Eivätkä kaikki katseen valtaan liittyvät kysymykset vielä ole näkyvillä.
Medusan tarussa kuolema ja katse, fataalein lumooja ja hirvittävin hirviö, solmiutuvat yhteen. Käärmepäinen Medusa kivetti kuoliaaksi sen, joka häneen katsoi. Nykytodellisuus on onnistunut tekemään tarusta arkipäivää, monistamaan Medusan kaltaisen viettelijän, kammotuksen ja kuoliaaksi kivettäjän niin tavaratuotannon kuin median ja sosiaalisen median kuvaseuraannon loputtomuudessa. Katseen pakko ja kivettyminen toistuvat, itseensä katseen kääntänyt Medusa tekee oman kuvansa lumoamana loputonta kuolemaa.
Toisaalta teoksen noin 11-päinen naamiohenkilö on valohehkussaan, kukkaisasussaan ja monine olemuksineen voimaansa juhliva hahmo, jota pahinkaan kuritus ei ole taltuttanut. Vaiennetut ja yhtä ulottuvuutta kantamaan lukitut, kaikkien valtakuntien naamiohenkilöt, nousevat varjosta esiin, kunhan aika ja historia sen sallii. Tässä esiintulossa eivät ole käytössä perinteisen sankarin aseet, kuten Medusan kaulan katkaisseen Perseuksen miekka, vaan päinvastaiset, naurun ja aistimellisuuden kaltaiset. – Feministisesti tulkittuna Medusa edustaa vaiennettujen voimaa ja ironiaa.
Vaientaminen on valtapolitiikkaa ja vääränlaista mykkyyttä. Mutta on olemassa toinenkin ajatus hiljaisuudesta ja lähes kuvan tuolle puolen vetäytymisestä. Kun medusoitunut aikakausi vannoo taloususkonnon taattuihin tehokeinoihin – paljastamiseen, kuvitteellisella myymiseen ja kuoliaaksi kivettämisen kiihdyttämiseen – budoaariin eksynyt kani tai viittoihinsa kätkeytyneet pyhimykset etsivät ehkä toista suuntaa: viattomuutta, pimeyttä ja vetäytymistä.
- Turun Taiteilijaseuran 100-vuotisjuhlavuoden näyttelyn, eli sadannen vuosinäyttelyn, on kuratoinut runoilija Susinukke Kosola, joka valitsi mukaan 29 taiteilijaa. Kuraattorin mukaan “POP, DEATH AND CRYWANKS on 2020-luvun inhimillisyyden invokaatio. Pehmeät pastellit ja populaarikulttuurin hähmäiset hahmot, polygonien ja renderöityjen digimaailmojen välke yhdistyvät elämän suuriin ja muuttumattomilta vaikuttaviin kysymyksiin.” Näyttely on esillä Turun Taidehallin Iso Galleriassa 12.1.–25.2.2024.
Turun Taidehalli sijaitsee Brinkkalan talon vieressä Vanhalla Suurtorilla
Osa teoksesta Noin 11-päinen naamiohenkilö ja kani kohtaavat neilikan mysteerin © Ulla Karttunen, 2024, 200 x 94 cm, digitaalinen maalaus, pigmentti akryylille ja alumiinille, diasec
Porno, puput, beibit ja valta
”Elämme miesten maailmassa. Naisten asema ei näy missään yhtä selkeästi ja kärjistetysti kuin pornossa”, sanoo pornon valtasuhteista kiinnostunut ohjaaja Ninja Thyberg (HS 16.9.2021). Jos kuluttaja haluaa, että nainen näyttää kuvauksissa pelästyneeltä pupulta, niin tuottajaporras toteuttaa tämän kuuliaisesti.
Porno kuvastaa todellisuuden valtasuhteita. ”Utopiassa kukaan ei harrasta seksiä muusta syystä kuin kiihottumisesta. Mutta emme elä utopiassa”, Thyberg jatkaa. Hän sanoo omien todellisuuden kokemustensa olleen aivan vastaavia kuin filmin päähenkilön, ja ”ihan ilman pornotyötä”.
Pientä edistystä maailmassakin tapahtuu. Jopa siinä mistä ja miten Hesari tohtii puhua. Neitsythuorakirkon aikoihin, eli kauan ennen #metoota, ei ollut mahdollista kajota niin feministisiin kysymyksenasetteluihin kuin nautinnon vallan politiikkaan. Samoin pornosta vallitsivat yksiulotteiset näkökulmat, puolesta tai vastaan, eikä ilmiöiden moniulotteisuutta suostuttu ottamaan käsittelyyn.
Vuonna 2008 media hurskaasti näytteli, että pornossa ei ole sukupuolta. Neitsythuorakirkon aineistona olleet mainstream-teinipornon pupuset, naispuoliset teinibeibit, Helsingin Sanomat muunsi heti alkuun – vastoin tosiasioita – kuviksi ’tytöistä ja pojista’, eli samalla pikkulapsipornoon viittaavaksi. Tätä virheellistä tietoa toistivat lukuisat muut sanoma- ja aikakauslehdet, mm. asiamediaksi itseään mieltävä Suomen Kuvalehti. Faktojen tarkistamisen sijaan medialle oli ilmeisesti tärkeämpää myydä pahastuksen ja kohun näkökulmaa.
Virheellinen illuusio ’tytöistä ja pojista’, pikkulapsiuhreista, tarvittiin, vaikkakaan yhtään poikapuolista teinipornotähteä ei osunut mukaan, koska sellaisia ei mainstream-aineistosta kerätyssä materiaalissa ollut. Uraansa luoviin naispuolisiin teinibeibeihin puolestaan saattoi usein liittää ’lapsiuhrin’ käsitteen sijaan pikemmin menestyksestä kertovia luonnehdintoja: pornotähti, menestyksentekijä, julkkiskultin ja markkinatalouden mestariyrittäjä.
Toimittajilla oli tapauksen yhteydessä taipumus tulkita omaa lapsipornon käsitettään, aivan riippumatta siitä mikä oli käsiteltävänä olevan teoksen materiaali. Media ei suostunut avaamaan, että vapaasti netissä liikkuvassa teinipornossa on kyse aivan toisentyyppisestä problematiikasta. Hyväksikäytön kysymys asettuu paljon laajempaan, kulttuurisempaan valoon, kun lapsellistetut aikuiset ja pornoistetut alaikäisen rajalla olevat teinit pyrkivät mukaan populaarikulttuurin ansaintalogiikkaan ja tähtikulttiin. Tätä teinihuora-ilmiön kulttuurista taustaa, patriarkaatin ja kapitalismin nuorta naislihaa tuotteistavia voimia, Neitsythuorakirkko pyrki tuomaan keskustelun piiriin. Mutta ilmeisesti liian varhain.
Kyse oli tietysti myös naisten seksuaalisesta itsemääräämissoikeudesta, kysymyksestä joka tuolloin oli vailla oikeutusta. Seksuaalista väkivaltaa oikeuttavaan, itsemääräämisvallan ohittavaan kulttuuriin ei tuolloin ollut lupa puuttua tai siitä keskustella. Olisi pitänyt hyväksyä sellaisenaan tuo suosittujen populaarikulttuurituotteiden maailmankuva, joka valisti teinityttöjen toivovan tulevansa isoisiensä raiskaamiksi. Teinipornon kaltainen valtavirtainen, markkinoilla menestyvä ilmiö on ollut tärkeänä tekijänä normalisoimassa kulttuuria, jossa jokaisen olennon seksuaalinen itsemääräämisoikeus ei olekaan lähtökohta.
#metoon jälkeen moni kysymys asettuu toisin. Varmasti myös Neitsythuorakirkon tapaus olisi #metoon jälkeen tyystin toisennäköinen: seksuaalisen vallan väärinkäytösten, nurinkurisuuksien ja kaksinaismoralismien esiinnostaminen ei enää ole ylin synti ja pahuus.
Ninja Thybergin elokuva Pleasure Rakkautta ja Anarkiaa –festivaaleilla 16-26.9.
Neitsythuorakirkon aineistona käytettyja teiniporno-brändejä (yllä).
Banderolli Leipzigin Halle 14 -taidekeskuksessa esitetystä installaatiosta Donna Criminale: Capitalism as Religion, Market Criticism as Crime, näyttelystä With Criminal Energy: Art and Crime in the 21st Century (alla)
The Future Is Unknown
The pandemic and the future of humanity: did we learn anything? what is essential to our existence in the world? The answers need time and living forward, so no need to rush.
For some, like me, the pandemic time has been also precious and gracious; it has provided silence and simplicity of life, just the kind of things you want to go towards. But does one remember the value of silence as the noise rises?
At least the pandemic has forced the consciousness of death into the middle of the Western world order of entertainment. We hate the pandemic because it prevented us from amusing ourselves to death. We hate the pandemic because it showed that death and suffering can be real, too real.
The future will ask us to search the meaning of being. And to search it outside religions, especially the religion of capitalism, which proposed a successful future for every cunning gameplayer.
Life is not for enjoyment but for learning. Life is not for gains but more for losing. Existence can also mean learning exactly what we want the least.
Suffering cannot be bypassed, as well as death. To touch ephemerality, the fleeting nature of existence, is also to approach immortality: blink of an eye and eternity go well together. When the beautiful and terrible presence of death begins to mingle with the basics of your entire being, you begin to see something of what is called dawn or beauty.
“We have in fact only two certainties in this world – that we are not everything and that we will die.” ― Georges Bataille
The Future Is Unknown, digital painting by artist Ulla Karttunen, is presented on Artsy and at Artbox Gallery, Zürich: Artbox.project World 1.0, from 4 January until the end of June 2021.
Death by breath: coronavirus, art and change
Death by breath. – Blind Spot Society IV, by Ulla Karttunen, 2012, pigment on acrylic and aluminium, diasec, 60x80cm.
”Everything feels new, unbelievable, overwhelming. At the same time, it feels as if we’ve walked into an old recurring dream.” – The previous quote is not about a surrealist work of art but about reality; Peter C. Baker writes in the Guardian about the coronavirus.
When I was looking for works for the coronavirus-themed exhibition Art in Time of Emergency (from March 26th to June 9th 2020 at Artsy), I noticed that many, perhaps too many of my works seem to be related to this time of the deadly virus.
Working with themes like death and love, or the meaning of existence, has long been out of date. Suffering, loss and death, as well as the feeling of the presence of a miracle, have long been too pathetic themes for contemporary art that wants to stay close to cool jokes.
The series Blindspot Society I-VI is from the year 2012, so 8 years before the world became a surreal scene of death and lockdowns. This series does not only illustrate the virus itself but can also be seen as a metaphorical interpretation of today’s atmosphere.
Coronavirus or magic crystal ball from eight years ago? – a detail of Blindspot Society III, 2012, by Ulla Karttunen
Many aspects of our viral times are there in the series Blindspot Society:
° invisible secret spreading of something we do not know thoroughly ° dying bodies ° isolation, quarantine, social distancing ° deserted empty places ° sense of anxiety ° masked faces ° reality turned strange ° horror film atmosphere ° fiction turned alive ° blind spots of society (social inequality, lacks in health care or elderly care etcetera) becoming visible ° old world order breaking down, new reality emerging
With the coronavirus, the unreal has become part of the true reality.
In the series Blindspot Society, historical palace views serve as a metaphor for the surrealism of today’s market-based society. The luxurious over-aestheticization of palaces is comparable to the endless stream of seductive products under advanced capitalism.
The almost global assumption that the world is a stream of pleasure and entertainment has now been replaced by the scenes of destruction, suffering, and death. What will change? Hopefully not only a forced temporary improvement on climate change and over-consumption but also the creation of a new order. The question of what is essential to existence must be raised again, both in art and in society.
What is this strange virus that is secretly spreading everywhere? – Blindspot Society III, by Ulla Karttunen, 2012, pigment on acrylic and aluminium, diasec, 60x80cm.
Waiting in the corner of the known world. Waiting to know what this unknown is. – Blindspot Society I, by Ulla Karttunen, 2012, pigment on acrylic and aluminium, diasec, 60x80cm.
Keep distance and protect yourself – Blindspot Society II, by Ulla Karttunen, 2012, pigment on acrylic and aluminium, diasec, 60x80cm.
All these beautiful shoes and nobody to make jealous of them – Blindspot Society V, by Ulla Karttunen, 2012, pigment on acrylic and aluminium, diasec, 60x80cm.
A scream in empty salons and offices. – Blindspot Society VI, by Ulla Karttunen, 2012, pigment on acrylic and aluminium, diasec, 60x80cm.
Markkinatalous uskontona
Helsingin Sanomat julkaisi sunnuntainumerossaan (29.7.2018) arvostetun historiantutkijan, Helsingin yliopiston Suomen ja Pohjoismaiden historian professorin Markku Kuisman laajan haastattelun otsikolla Viimeinen luento. Kuisma puhui markkinalogiikan ja -liturgian tunkeutumisesta yhteiskunnan eri alueille. ”Nyt markkinataloudesta on tullut itsetarkoitus, kuin uskonto”, Kuisma sanoi.
Hesarin pääkirjoitus (3.8.2018) jatkaa teemasta ja viittaa Kuisman – jota kutsutaan yhdeksi Suomen johtavista taloushistorian tuntijoista – näkemyksiin markkina-ajattelun tunkeutumisesta eri osa-alueille ja markkinataloudesta jo uskontoa muistuttavana.
Erittäin positiivista, että Hesarin usein harjoittamaan markkinamyötäilyyn tuli pieni särö. Jo oli aikakin. Kuisman haastattelu on erittäin tärkeä artikkeli, johon kannattaa palata.
Muutaman vuoden takainen kirjani Donna Criminale muuten kertoi jo alaotsikossaan saman tiedon, jota HS nyt juhlii. Mitä Donna Criminale edellä, sitä maan johtava taloushistorian tuntija ja Helsingin Sanomat perässä. Vain noin neljän vuoden viiveellä.
Neljä vuotta sitten julkaistu kirjani Donna Criminale käsitteli alaotsikosta alkaen vastaavasti markkinataloutta uskonnon kaltaisena entiteettinä: ”Kapitalismi uskontona, markkinakritiikki rikoksena”. Donna Criminalen ennuste globaalista uskonnosta taisi siis viimeaikaisten arvioiden mukaan osua oikeaan.
Kirja käsittelee Neitsythuorakirkon tapauksen yhteiskunnallisia liityntöjä ja tämän pienen ennakkotapauksen pohjalta seurauksia, joita markkinapohjainen etiikka tarjoaa yhteiskuntaelämälle. Markkinaperustaisuuden tunkeutuessa elämän eri alueille myös käsitykset oikeudesta, etiikasta ja jumalanpilkasta alkavat asettua toisin.
Näitä markkinauskonnon eettisiä seuraamuksia Kuisma tai HS eivät juuri vielä käsittele, vaikkakin HS patistaa ”On syytä keskustella arvoista.”
Jokaisella uskonnolla on enkelinsä. Aukeama Donna Criminale -kirjasta.
Jos ja kun markkinat valtaavat merkitysherruuden ja markkinalogiikka korvaa eettisen ajattelun, pahinta jumalanpilkkaa on silloin markkinoiden ylevyyden epäily, markkinakritiikki aletaan kokea jopa rikoksena – juuri näin Neitsythuorakirkon oikeus- ja mediakäsittelyssä tapahtui.
Ketään ei häirinnyt menestyksekäs ja valtavirtainen populaarikulttuurin osa-alue, teinipornosivustot, erään vaatimattoman taideteoksen ulkopuolella. Vasta taiteessa esitetty mainstream-markkinoiden kritiikki koettiin skandaalimaisena ja yhteiskuntarauhaa uhkaavana. Markkinoiden pyhyyttä oli loukattu kyseenalaistuksella siitä, ettei valinnanvapaudesta seuraava tarjonnanrunsaus takaakaan kaikkia eettisyyden ja lastensuojelun edellytyksiä.
Angelo Apunen. Donna Criminale -kirjan kuvitusta.
Angelo Gallen-Kallela-Sirén. Donna Criminale -kirjan kuvitusta.
The Sexiest Capitalism; discussed in Athens
Tomorrow 31 Aug 2017, at Panteion University, Athens, a lecture in session RN29, Social Theory and the Critique of Capitalism:
”The Sexiest Capitalism Ever: A Duckface Selfie of a Trans-Aestheticized Market Economy”, by Ulla Karttunen.
Society of voluntary blindness
Ulla Karttunen: The Thief of the Eye, 2017, digital collage, photograph on acrylic, 118,9 x 84,7 cm
St Francis of Assisi could be called a patron saint of the poor; he preached about serving others and demanded social justice. ”Grant me the treasure of sublime poverty”, he wrote. Francis of Assisi could be seen as a severe challenger of market-based ethics, one of the first critics of capitalism.
If Francis of Assisi preached against the will to win, the ethics or anti-ethics of our times is based on raw profit-making. Our modern-day world is a visual society, where economics goes through images, imagos, brands, illusions, and other reflections. In order to gain more, we mislead the eye and do not see any more what is important, where is the basic ethics of being a human. The social play of luxury, popularity and appearances has stolen our ability to see. – This is the topic of the work The Thief of the Eye.
The developed market society has forgot the ethical message of Francis of Assisi. – As a starting point for this digital collage, a collage as meditation, has been used Zurbaran’s wonderful portrait of Francis of Assisi.
Exhibition Art Experience, Galleria Wikiarte, Bologna
The backround to the Donna Criminale project, by Ulla Karttunen
The installation at the exhibition Taboo in Florence, where Donna Criminale was awarded the Best Project Prize
A hanged goddess constructed of toilet paper, a material regarded as the most banal and worthless.
A patron saint of those who are thought to be low or marginal, the wrong kind of people, ‘the others’.
The sociologist Zygmunt Bauman has noted that in contemporary consumer society, we have begun to see the poor, those who cannot participate enough in consuming, as criminals.
Donna Criminale is a project documenting social questions around a banned artwork and dealing with new forms of censorship and social inequality in contemporary market-based society. – The work is an installation with variable dimensions, a hybrid conceptual-political project consisting of a toilet paper sculpture, photographic prints based on a digital collage, and a book.
The project interprets the contemporary market economy as a mystery religion, worshipped every day and everywhere on the globe, and striving to secure its position as the first global religion. It is successful, because instead of suffering and ethics, it speaks of winning and never-ending enjoyment. It has, at least in advertisements and hopes, made the luxurious surrealism come true. Women have to serve as the sacrificial animal and fetish of this flourishing social structure. After decenniums of development in gender equality, market society has attracted women to focus on seduction: to consume and to advertise it, but also to embody it.
As Bauman states, the hedonistic consumerism has a counter-effect, growing inequality. The ”low” workers in white gowns, from nurses to housemaids and cleaning ladies, have often been treated degradingly, as cheaper or more inhuman than toilet paper.
Contemporary consumerist society has also resulted in a new kind of censorship, founded on market-based values and neoliberal ideology. The project Donna Criminale is based on a real and personal case of an artist as a despised criminal who touched a taboo. In this true story behind the work, an artwork led to a trial and the artist was found to be a guilty criminal, who was prohibited to criticize a mass market phenomenon, although the production and consumption of the same market were bypassed as legal. If in advanced capitalism those in lower social positions are treated as criminals, the same can be true for an artist who comments on social phenomena. The book studies the blind spots in society around this art trial case, and gathers together different visual parts and artworks in the project.
The religious status of market capitalism, its position as a taboo outside criticism, was clearly seen in this art trial case in Finland. It was required that the holy trinity of advertisements, celebrities and porn can only be referred to if the brands and stars are masked and remain unknown. It was expected that when speaking about the market, we need blindfolds – a demand that makes a truthful view and critique impossible.
The banners of this project explore how to recognize a criminal woman – a famous Italian positivist criminologist, Cesare Lombroso, often cited as the father of criminology, wrote a book on the same theme over a hundred years ago. Lombroso tried to distinguish criminals on the basis of their appearance, and saw criminals as being born as such rather than made. If Lombroso understood that a born criminal has large ears, his Finnish successors saw that an artist dressed in white (the color of the standard toilet paper), must surely be a criminal.
This thought, presented by Lombroso, of certain inferior groups of humans, can be found at the root of the values of the Third Reich. It is not so long ago when those interpreted as being lower were gathered to be retrained, i.e. eliminated. A similar belief that certain people are ”objectively” higher, better, more worth of profit, is also alive in contemporary democratic society with its special kind of censorship.
A patron saint of the poor ones, or a cheap criminal, under the archs
The book Donna Criminale
One part of the project Donna Criminale is a book. It includes essays by Mojca Puncer, Anita Seppä, Yrjö Sepänmaa and Ulla Karttunen. The book presents artwork series connected to the project (Blindfold, Blinded, Blind Spot Society, Sotining to Death) and collects Donna Criminale’s previous exhibition contexts (eg. Gallery Alkatraz, Ljubljana, Halle 14, Leipzig, ACC Galerie, Weimar, Gallery Pleiku, Berlin).
erään kadonneen kirkon tapaus [[ neitsythuorakirkko ]] 