erään kadonneen kirkon tapaus [[ neitsythuorakirkko ]]



Museot ja niiden taidekäsitykset

Alkatrazin naapurissa avattiin Blindfold-näyttelyn avajaisia seuraavana päivänä Slovenian nykytaiteen museo MSUM, Museum of Contemporary Art Metelkova.

Desire for Actual Social Change tai Critique of the System, tahto yhteiskunnalliseen muutokseen tai systeemin kritiikki, tämänkaltaiset kentät olivat näkyvästi esillä MSUMssa. Suomessa sanakin tuohon suuntaan vie  taiteen ulkopuolelle.

Nähtävissä oli esimerkiksi Marina Abramovićin teos Rhytm 0 (1974), jossa hän oli varannut 72 objektia katsojien käytettäväksi haluamallaan lailla siihen mitä Abramović nimitti varsinaiseksi objektiksi, taiteilijaan itseensä.

MSUMin taiteen esille asettamisen käytännöissä korostui aivan toisentyyppinen käsitys taiteesta kuin Suomen instituutio- ja brändiuskovaisessa taidekäsityksessä on totuttu: taide nähtiin yhteydessä yhteiskuntaan, reagointina todellisuuteen. Eikä markkinahyödykkeenä, joka lunastaa paikkansa irrallisuudellaan todellisuudesta ja myötäilemällä markkinatalouden spektaakkeleita.

Uusiberalismin imussaan itsestään ylevöitynyt Suomi voisi oikeastaan laatia lain ennakkosensuurin välttämättömyydestä ja markkinakritiikin kriminalisoimiseksi. Kaikki se taide, joka ei nuoleskele talousjargonia ja katso kunnioittavasti ylöspäin markkinoita, voitaisiin silloin lain nimissä vetää näyttämöiltä. Jos meillä olisi markkinakritiikin taiteessa kieltävä laki, Janne Gallen-Kallela-Sirénin ei olisi tarvinnut turvautua verukkeisiin markkinakriittistä teosta sensuroidessaan (kuten väittämiin, että on museossa vain yksityishenkilönä purkaessaan näyttelyä pitävän taiteilijan teoksen, tai että museo ei pidä tiloissaan keskeneräisiä teoksia).

– Välikysymys Janne Gallen-Kallela-Sirénille: milloin Abramovićin teos, taiteilija objektina, on valmis. Silloinko, kun katsoja on ottanut aseen käyttöönsä, ja eliminoinut taiteilijan näyttelytilasta, jottei tämä enää voisi vaikuttaa teoksiinsa? Jos Gallen-Kallela-Sirén olisi saanut käyttää vaikutusvaltaansa ja olematonta asiantuntemustaan, olisi nuo jäänteet Abramovićin performanssista oitis nakattu muovikassiin ja pois Ljubljanan nykytaiteen museosta – eihän pelkkä esinevalikoima ole kuin keskeneräinen luonnos varsinaisesta esityksestä, josta päättäminen kuuluu taiteilijan sijaan johtajalle. Ljubljanassa kuitenkin toimittiin toisin, tiukka täti vartioi teosta eikä edes Gallen-Kallela-Sirén olisi päässyt toteuttamaan jo tutuksi tullutta intressiään pistää keskeneräiset teokset heti pinoon ja palasiksi.

Suomi on Amerikkaakin amerikkalaisempi maa, mitä tulee markkinoiden myötäilyyn. Mutta yksi puuttuu: sekä viranomaistoiminta että aktivismi (kuva)taidesensuuria vastaan. Yhdysvalloissa taidesensuurin vastaisella toiminnalla on jo pitkä perinne, kuten sensuurin vastaisen järjestön NCACin, National Coalition Against Censorship, pitkä historia osoittaa.

Blindfold-seminaarin päävieras Svetlana Mintcheva NCACista (oik) ja kuraattori Mojca Puncer (vas) MSUMin avajaisissa. Taustalla näkyy Antonio Muntadasin teos Slovenian nykytaiteen museossa. Muntadas perusti teoksessaan The File Room (alkujaan esitetty 1994) sensuuria kokoavan arkiston; nykyään kyseistä arkistoa ylläpitää Mintcheva NCAC:ssa.

Mainokset

%d bloggers like this: