Mystic Eyes in New York
Digital painting The Eye of the Letter was shown in this autumn at the gallery White Space Chelsea, New York, at an exhibition and video presentation called City of New York Award / Premio Città di New York – Italian New York Artexpo, organised by the Italian curator Leonarda Zappulla.
The artwork was first seen at an art biennial in Rio de Janeiro in spring 2019.
White Space Chelsea is situated in 555 West 25th Street, New York, NY 10001, USA
Dreaming for Seeing Through
***
What does an untimely artist dream of? Not just to see reality as it is. Not just to see where the real, the truthful, lies, instead of misleading reflections. Not just to see through the scrap of time. Not just to see where the brightness begins.
The profession of an artist, or a philosopher or a poet, cannot really exist without a dream of seeing through the irrelevant. And yet the artist focuses, and s/he has reason to focus, on the senses, the thoughtless, the ecstatic. Only sensual seeing starts from the experiential nature of the flesh.
Understanding meaning, essential meaning, happens like glare. A beam hitting the mirror can ignite a flame. But we often walk through many glares, many dream images, before beginning to arrive at the gate.
“The real voyage of discovery consists not in seeking new landscape but in having new eyes.” Marcel Proust
- This esoteric digital work was on display at SwissArtExpo 2021 and gallery platform Artsy
Unelma läpi näkemisestä
Mistä epäajanmukainen taiteilija unelmoi? Ei vain siitä, että näkisi todellisuuden sellaisena kuin se on. Ei vain siitä, että näkisi missä totuudellinen kuultaa harhaanvievien heijasteiden sijasta. Ei vain siitä, että näkisi ajallisen romun läpi. Ei vain siitä, että näkisi missä kirkkaus alkaa.
Taiteilijan tai filosofin tai runoilijan ammattia ei oikeastaan voi olla ilman unelmaa epäoleellisen läpi näkemisestä. Ja kuitenkin taiteilija keskittyy, ja hänen on syytäkin keskittyä, aistien kantamaan, ajatuksettomaan, hurmioituneeseen. Vain aistimellinen näkeminen lähtee lihan kokemuksellisuudesta.
Merkityksen, oleellisen merkityksen, ymmärtäminen tapahtuu häikäisyn kaltaisesti. Peiliin osuva säde voi sytyttää liekin. Mutta ihminen kulkee usein monen häikäisyn, monen unikuvan kautta, ennen kuin alkaa saapua portille.
“Todellinen löytöretki ei ole uusien maisemien etsimistä, vaan uusien silmien saamista.” Marcel Proust
Ulla Karttunen: Dreaming for Seeing Through, 2021, digitaalinen maalaus, pigmentti akryylille ja alumiinille, 93.4 × 150 cm, esillä SwissArtExpossa Zürichissä syksyllä 2021 sekä galleriasivusto Artsyssa
Porno, puput, beibit ja valta
”Elämme miesten maailmassa. Naisten asema ei näy missään yhtä selkeästi ja kärjistetysti kuin pornossa”, sanoo pornon valtasuhteista kiinnostunut ohjaaja Ninja Thyberg (HS 16.9.2021). Jos kuluttaja haluaa, että nainen näyttää kuvauksissa pelästyneeltä pupulta, niin tuottajaporras toteuttaa tämän kuuliaisesti.
Porno kuvastaa todellisuuden valtasuhteita. ”Utopiassa kukaan ei harrasta seksiä muusta syystä kuin kiihottumisesta. Mutta emme elä utopiassa”, Thyberg jatkaa. Hän sanoo omien todellisuuden kokemustensa olleen aivan vastaavia kuin filmin päähenkilön, ja ”ihan ilman pornotyötä”.
Pientä edistystä maailmassakin tapahtuu. Jopa siinä mistä ja miten Hesari tohtii puhua. Neitsythuorakirkon aikoihin, eli kauan ennen #metoota, ei ollut mahdollista kajota niin feministisiin kysymyksenasetteluihin kuin nautinnon vallan politiikkaan. Samoin pornosta vallitsivat yksiulotteiset näkökulmat, puolesta tai vastaan, eikä ilmiöiden moniulotteisuutta suostuttu ottamaan käsittelyyn.
Vuonna 2008 media hurskaasti näytteli, että pornossa ei ole sukupuolta. Neitsythuorakirkon aineistona olleet mainstream-teinipornon pupuset, naispuoliset teinibeibit, Helsingin Sanomat muunsi heti alkuun – vastoin tosiasioita – kuviksi ’tytöistä ja pojista’, eli samalla pikkulapsipornoon viittaavaksi. Tätä virheellistä tietoa toistivat lukuisat muut sanoma- ja aikakauslehdet, mm. asiamediaksi itseään mieltävä Suomen Kuvalehti. Faktojen tarkistamisen sijaan medialle oli ilmeisesti tärkeämpää myydä pahastuksen ja kohun näkökulmaa.
Virheellinen illuusio ’tytöistä ja pojista’, pikkulapsiuhreista, tarvittiin, vaikkakaan yhtään poikapuolista teinipornotähteä ei osunut mukaan, koska sellaisia ei mainstream-aineistosta kerätyssä materiaalissa ollut. Uraansa luoviin naispuolisiin teinibeibeihin puolestaan saattoi usein liittää ’lapsiuhrin’ käsitteen sijaan pikemmin menestyksestä kertovia luonnehdintoja: pornotähti, menestyksentekijä, julkkiskultin ja markkinatalouden mestariyrittäjä.
Toimittajilla oli tapauksen yhteydessä taipumus tulkita omaa lapsipornon käsitettään, aivan riippumatta siitä mikä oli käsiteltävänä olevan teoksen materiaali. Media ei suostunut avaamaan, että vapaasti netissä liikkuvassa teinipornossa on kyse aivan toisentyyppisestä problematiikasta. Hyväksikäytön kysymys asettuu paljon laajempaan, kulttuurisempaan valoon, kun lapsellistetut aikuiset ja pornoistetut alaikäisen rajalla olevat teinit pyrkivät mukaan populaarikulttuurin ansaintalogiikkaan ja tähtikulttiin. Tätä teinihuora-ilmiön kulttuurista taustaa, patriarkaatin ja kapitalismin nuorta naislihaa tuotteistavia voimia, Neitsythuorakirkko pyrki tuomaan keskustelun piiriin. Mutta ilmeisesti liian varhain.
Kyse oli tietysti myös naisten seksuaalisesta itsemääräämissoikeudesta, kysymyksestä joka tuolloin oli vailla oikeutusta. Seksuaalista väkivaltaa oikeuttavaan, itsemääräämisvallan ohittavaan kulttuuriin ei tuolloin ollut lupa puuttua tai siitä keskustella. Olisi pitänyt hyväksyä sellaisenaan tuo suosittujen populaarikulttuurituotteiden maailmankuva, joka valisti teinityttöjen toivovan tulevansa isoisiensä raiskaamiksi. Teinipornon kaltainen valtavirtainen, markkinoilla menestyvä ilmiö on ollut tärkeänä tekijänä normalisoimassa kulttuuria, jossa jokaisen olennon seksuaalinen itsemääräämisoikeus ei olekaan lähtökohta.
#metoon jälkeen moni kysymys asettuu toisin. Varmasti myös Neitsythuorakirkon tapaus olisi #metoon jälkeen tyystin toisennäköinen: seksuaalisen vallan väärinkäytösten, nurinkurisuuksien ja kaksinaismoralismien esiinnostaminen ei enää ole ylin synti ja pahuus.
Ninja Thybergin elokuva Pleasure Rakkautta ja Anarkiaa –festivaaleilla 16-26.9.
Neitsythuorakirkon aineistona käytettyja teiniporno-brändejä (yllä).
Banderolli Leipzigin Halle 14 -taidekeskuksessa esitetystä installaatiosta Donna Criminale: Capitalism as Religion, Market Criticism as Crime, näyttelystä With Criminal Energy: Art and Crime in the 21st Century (alla)
Swiss Art Expo Images
Dreaming for Seeing Through, 2021, by Ulla Karttunen, at SwissArtExpo in Zürich main railway station, August 2021
Dreaming and Haunting in Zürich
Ulla Karttunen: Dreaming for Seeing Through, 2021, digital painting, pigment on acrylic & aluminium, 93.4 × 150 cm, on digital display at SwissArtExpo 2021
SWISS ART EXPO 2021 has opened at the Zürich’s main railway station. The exhibition will run until August 29, 2021, with Art Party on Saturday, 28th August. SBB Event Hall, Zürich Hauptbahnhof. Museumstrasse 1, 8001 Zürich.
Zurich Main Station was built in 1871
Night haunting at SwissArtExpo
Memento mori: meditating mortality and divinity
Meditating on vulnerability, disappearance and death has not been only my personal focus lately. It has also been forced by the global reality of the pandemic. The most significant things, from birth to love and death, are beyond control.
The series Mortals/Kuolevaisia (9 parts, 2013-2017) are dark portraits of unidentifiable figures. The artworks mingle particles of two somewhat opposite fields, from graveyards and media/advertising. While the world of media and advertising seeks to amplify even the most empty noise, cemeteries and other chapels of disappearance celebrate the poetry of silence.
Mortals illustrate a hybrid process that is hard to tell in which direction it is going: whether it’s metamorphosis, decay/decomposing or blossoming. There is an element that could be said to be ecstatic or divine. Death tends to brighten the deepest meaning of being.
These are portraits that do not depict the individual, nor the social position. It’s more about the moment of the blink of an eye, or the challenge of silence and sacredness. The purpose of humans on earth is not to become an image or a brand, even the most polished facade doesn’t matter in the end.
Mortals/Kuolevaisia seeks the moment where the divine and the mortal, even in the blink of an eye, come together. The name Mortals refers to the philosopher Martin Heidegger who wrote about earth and heaven, mortals and divinities, as fourfold, unity. That unity is still a challenge in both the post-religious and post-pandemic times.
Ulla Karttunen: Mortals / Kuolevaisia II, 26,6 x 20 x 3, pigment print mounted under thick acrylic glass. On display in the exhibition ”Opening of Gallery Katariina – Exhibition of the Members of the Helsinki Artists’ Association”, Galleria Katariina, Kasarminkatu 44, Helsinki 13 – 29.8.2021.
Ulla Karttunen: Mortals / Kuolevaisia V
Ulla Karttunen: Mortals / Kuolevaisia I
Exhibitions coming soon: Helsinki & Zürich
SWISS ART EXPO 2021 is a collective exhibition of contemporary art at the exhibition hall of the Zürich main railway station. It is an art festival with 80,000 passers-by every day, using new digital technologies to display art. Some of the works are already visible on the gallery platform Artsy, see here Ulla Karttunen’s new work Dreaming for Seeing Through. The show in Zürich starts on August 25, 2021 and lasts until August 29, 2021, with Art Party on Saturday, 28th August. SBB Event Hall, Zürich Hauptbahnhof, Bahnhofpl., 8001 Zürich.
The Helsinki Artists’ Association reopens the legendary Gallery Katariina which was closed down a couple of years ago and thus restores one of the classic galleries in the central Helsinki. Gallery Katariina’s first exhibition is a collective contemporary art exhibition of association’s members, professional artists in the Helsinki district. The vernissage is on Thursday, 12th August at 12-19 and the exhibition is open until 29th August 2021. Gallery Katariina, Kasarminkatu 44, 00130 Helsinki.
The Future Is Unknown
The pandemic and the future of humanity: did we learn anything? what is essential to our existence in the world? The answers need time and living forward, so no need to rush.
For some, like me, the pandemic time has been also precious and gracious; it has provided silence and simplicity of life, just the kind of things you want to go towards. But does one remember the value of silence as the noise rises?
At least the pandemic has forced the consciousness of death into the middle of the Western world order of entertainment. We hate the pandemic because it prevented us from amusing ourselves to death. We hate the pandemic because it showed that death and suffering can be real, too real.
The future will ask us to search the meaning of being. And to search it outside religions, especially the religion of capitalism, which proposed a successful future for every cunning gameplayer.
Life is not for enjoyment but for learning. Life is not for gains but more for losing. Existence can also mean learning exactly what we want the least.
Suffering cannot be bypassed, as well as death. To touch ephemerality, the fleeting nature of existence, is also to approach immortality: blink of an eye and eternity go well together. When the beautiful and terrible presence of death begins to mingle with the basics of your entire being, you begin to see something of what is called dawn or beauty.
“We have in fact only two certainties in this world – that we are not everything and that we will die.” ― Georges Bataille
The Future Is Unknown, digital painting by artist Ulla Karttunen, is presented on Artsy and at Artbox Gallery, Zürich: Artbox.project World 1.0, from 4 January until the end of June 2021.
Pop-Up-Tears
The Material and Immaterial Value of Celebrity Tears by Ulla Karttunen is displayed at Galleria Aarni in a pop-up exhibition by The Helsinki, Espoo and Vantaa Artists’ Associations: Taide tahtoo teille! The exhibition runs in the shopping center Sello, Espoo, from 28 April to 23 May 2021 (Tue-Fri 11-19, Sat-Sun 12-16).
From instagram page of Gallery Aarni:
The Material and Immaterial Value of Celebrity Tears (2019) is a unique work of mixed media, gemstone and thick acrylic coated, aluminum primed digital painting. Here under seen on Swan Lake Wallpaper by Nina Campbell. After the exhibition the work is available through Taidelainaamo by HTS Helsinki Artists’ Association.
