Category Archive
The following is a list of all entries from the pyhän kosketus category.
Pyhän aistillisuuden filosofiaa; tai etiikan ja estetiikan yhteenlankeamisesta
Olen aina rakastanut Ludwig Wittgensteinin Tractatus Logico-Philosophicusta, mutta logiikan lisäksi tarvitaan jotain muutakin: aistillisempaa, runollisempaa, hurmioituneempaa, taivaallisempaa filosofiaa.
Voi kysyä: onko logiikka edes erotettavissa poetiikasta? Olen vähitellen luonut muutamia värihehkuisia tractatuksia (nämä tutkielmat tosin väistävät väittämistä ja ovat laadultaan korkeintaan lempeän viittailevia), esimerkiksi Tractatus Poetico-Ecstaticus ja Tractatus Marinus-Caelestis, joka kuvittaa merellisen ja taivaallisen yhteenlankeamista. Ja uusin, tällä hetkellä Baselin näyttelyssä esillä oleva teos on Tractatus Sensualis-Ecstaticus.
Olen samaa mieltä Wittgensteinin kanssa siitä, että ”mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava”. Mutta lisäisin: Mistä ei voi puhua, sitä on hyväiltävä. Tai: Mistä ei voi puhua, siitä on lumouduttava.
Wittgenstein kirjoitti, että ”etiikka ja estetiikka ovat yhtä”. Tämä on erittäin syvä totuus. Mutta esteettisen käsite viittaa pohjimmiltaan aistien välittämään. Silloin eivät vain etiikka ja estetiikka kietoudu toisiinsa, vaan myös pyhä ja aistillinen. Eettisen ja etiikan taaimmaisena tarkoituksena lienee oikeudenmukaisuuden toteutuminen, ja mihin muuhun voisi pyhän käsitekään viitata.
Toki tässä maailmanajassa etiikka ja estetiikka, pyhä ja aistillinen, eivät aina ole yhtä. Laitan siis toivoni darwinilaiseen evoluutioon ja seuraaviin vuosimiljardeihin (mikäli ekologisen etiikan puute ei katkaise niin kauas etenemistä).
Yllä olevissa kuvissa otteita teoksesta Tractatus Sensualis-Ecstaticus (Ulla Karttunen, 2024); kuvassa alla Wittgenstein liukenee käsialaansa. – Wittgensteinin kirjoitus rakentuu lennokkaasti ligatuureille eli kirjainten graafisille yhdistämisille. Ei siis ihme, jos Wittgenstein jatkoi samaa yhteenkietomisen projektia kirjaimista käsitteisiin ja pääsi lopulta estetiikan ja etiikan yhdeksi liittämiseen.
Philosophy of Sacred Sensualities; Or, From Ethics and Aesthetics Intertwined
Tractatus Sensualis-Ecstaticus (2024), by Ulla Karttunen
°°°
I have always loved Tractatus Logico-Philosophicus by Ludwig Wittgenstein, but I also think that in addition to logic, something else is needed: more sensual, poetic, ecstatic, heavenly.
One must ask: can logic even be separated from poetics? I have created a series of visual treatises, for example Tractatus Poetico-Ecstaticus and Tractatus Marinus-Caelestis, which depicts the confluence of the celestial and the marine. And the newest one, currently on display at the Basel exhibition, is Tractatus Sensualis-Ecstaticus.
I agree with Wittgenstein that “Whereof one cannot speak, thereof one must be silent”. But I would add: Whereof one cannot speak, thereof one can caress. Or: Whereof one cannot speak, thereof one must become charmed.
Wittgenstein saw that ”ethics and aesthetics are one”. That is a very deep truth. But the concept of the aesthetic means that something is mediated by the senses. Then not only ethics and aesthetics are intertwined, but also the sacred and the sensual. Ethics means the realization of justice, and what else could the concept of the sacred refer to.
In the present universe, ethics and aesthetics, or sacred and sensual, are not always one. But I put my hope in the Darwinian evolution and the next billions of years (if the lack of ecological ethics does not stop progressing so far).
Wittgenstein’s Tractatus was an allusion to Tractatus Theologico-Politicus by Spinoza (1670)
An image from Tractatus de Homine by Descartes (1677)
No Saints But Silences (II)
This spring I had my retreat of silence in a small and quiet Andalusian mountain village, 636 meters above sea level.
My balcony was at the same level as the church tower rising on the slope just a little lower. The streets were too narrow for cars, you could only hear the church bell and birds. Sometimes the clouds seemed to touch the roofs, the village was so near to the sky.
Weeks of wandering on the slopes of mountains made me notice that the sanctuary of silence is not built like buildings. What is needed is the opposite of the walls or the ceiling: a view into the distance, towards the invisible or the edge of the sky.
And of course, Rumi has written about mountains and skies, not only about silence:
There is a Treasure in your mountain. Seek it out. A mystic in motion, if that’s what you are, don’t seek out there, seek inside.
I want that love that moved the mountains.
The world is a mountain, in which your words are echoed back to you.
Your way begins at the other side. Become the sky.
You are the root of heaven.
Silence gives answers.
Let silence be the art you practice.
Tänä keväänä hiljaisuuden retriittini oli pienessä ja yksinäisessä andalusialaisessa vuoristokylässä, 636 metrin korkeudessa merenpinnan yläpuolella.
Parvekkeeni oli samalla tasolla kuin hieman alempana rinteessä nouseva kirkontorni. Autot eivät mahdu kylän kapeille kujille, saatat kuulla vain lintujen laulun ja kirkonkellon soinnin. Toisinaan pilvet hipoivat kattoja, niin lähellä kylä oli taivasta.
Viikkojen samoilu vuoristoteillä sai minut huomaamaan, ettei hiljaisuuden pyhäkköä rakenneta kuten rakennuksia. Tarvitaan jotain päinvastaista kuin seinät tai katto: näkymä kaukaisuuteen, kohti silminkantamatonta tai taivaan laitaa.
Ja tietenkin Rumi on kirjoittanut myös vuorista ja taivaasta, ei vain hiljaisuudesta:
Maailma on vuori, jossa sanasi kaikuvat takaisin sinulle.
Haluan sen rakkauden, joka liikutti vuoria.
Tiesi alkaa toiselta puolelta. Tule taivaaksi.
Sinä olet taivaan juuri.
Hiljaisuus antaa vastauksia.
Anna hiljaisuuden olla taide, jota harjoitat.
Saints And Silences (I)
Last autumn I had a kind of retreat of silence in southern Italian countryside. Living quietly, wandering in lonely chapels, narrow alleys and rocky shores, meditating moment and eternity to mingle together.
Rumi, the great Sufi mystic and poet, wrote much about silence. For Rumi, secret ”is wrapped in silence”:
”Live in silence”
”My soul sits in silence”
”Let silence take you to the core of life”
Viime syksynä minulla oli eräänlainen hiljaisuuden retriitti eteläisen Italian maaseudulla. Vaatimaton majoitus, vaeltamista yksinäisissä kappeleissa, kapeilla kujilla ja kalliorannoilla, hetken ja ikuisuuden yhteenlankeamisen mietiskelyä.
Rumi, suuri sufimystikko ja runoilija, kirjoitti paljon hiljaisuudesta. Rumille salaisuus on kiedottu hiljaisuuteen:
”Elä hiljaisuudessa”
”Sieluni istuu hiljaisuudessa”
”Anna hiljaisuuden viedä sinut elämän ytimeen”
erään kadonneen kirkon tapaus [[ neitsythuorakirkko ]] 