erään kadonneen kirkon tapaus [[ neitsythuorakirkko ]]


Markkinatalous uskontona

Helsingin Sanomat julkaisi sunnuntainumerossaan (29.7.2018) arvostetun historiantutkijan, Helsingin yliopiston Suomen ja Pohjoismaiden historian professorin Markku Kuisman laajan haastattelun otsikolla Viimeinen luento. Kuisma puhui markkinalogiikan ja -liturgian tunkeutumisesta yhteiskunnan eri alueille. ”Nyt markkinataloudesta on tullut itsetarkoitus, kuin uskonto”, Kuisma sanoi.

Suomen johtaviin taloushistorian tuntijoihin kuuluva Markku Kuisma Hesarissa 29.7.2018. Vastaavaa kertoi 4 vuotta aiemmin Ulla Karttunen kirjansa Donna Criminale alaotsikossa: Kapitalismi uskontona, markkinakritiikki rikoksena

Hesarin pääkirjoitus (3.8.2018) jatkaa teemasta ja viittaa Kuisman – jota kutsutaan yhdeksi Suomen johtavista taloushistorian tuntijoista – näkemyksiin markkina-ajattelun tunkeutumisesta eri osa-alueille ja markkinataloudesta jo uskontoa muistuttavana.

Erittäin positiivista, että Hesarin usein harjoittamaan markkinamyötäilyyn tuli pieni särö. Jo oli aikakin. Kuisman haastattelu on erittäin tärkeä artikkeli, johon kannattaa palata.

Muutaman vuoden takainen kirjani Donna Criminale muuten kertoi jo alaotsikossaan saman tiedon, jota HS nyt juhlii. Mitä Donna Criminale edellä, sitä maan johtava taloushistorian tuntija ja Helsingin Sanomat perässä. Vain noin neljän vuoden viiveellä.

Ulla Karttunen, 2014, Donna Criminale: kirja tarkastelee Neitsythuorakirkko-teosta seuranneen oikeus- ja mediakäsittelyn yhteiskunnallisia liityntöjä. Kuvataiteilija Ulla Karttunen on myös käsitellyt näitä teemoja useissa ulkomaisissa konferenssiluennoissaan, joista Pekingin (2010) ja Torinon (2013) luennot on otettu mukaan kirjaan

Neljä vuotta sitten julkaistu kirjani Donna Criminale käsitteli alaotsikosta alkaen vastaavasti markkinataloutta uskonnon kaltaisena entiteettinä: ”Kapitalismi uskontona, markkinakritiikki rikoksena”. Donna Criminalen ennuste globaalista uskonnosta taisi siis viimeaikaisten arvioiden mukaan osua oikeaan.

Kirja käsittelee Neitsythuorakirkon tapauksen yhteiskunnallisia liityntöjä ja tämän pienen ennakkotapauksen pohjalta seurauksia, joita markkinapohjainen etiikka tarjoaa yhteiskuntaelämälle. Markkinaperustaisuuden tunkeutuessa elämän eri alueille myös käsitykset oikeudesta, etiikasta ja jumalanpilkasta alkavat asettua toisin.

Näitä markkinauskonnon eettisiä seuraamuksia Kuisma tai HS eivät juuri vielä käsittele, vaikkakin HS patistaa ”On syytä keskustella arvoista.”

Ulla Karttunen: Donna Criminale, 2014

Jokaisella uskonnolla on enkelinsä. Aukeama Donna Criminale -kirjasta.

Jos ja kun markkinat valtaavat merkitysherruuden ja markkinalogiikka korvaa eettisen ajattelun, pahinta jumalanpilkkaa on silloin markkinoiden ylevyyden epäily, markkinakritiikki aletaan kokea jopa rikoksena – juuri näin Neitsythuorakirkon oikeus- ja mediakäsittelyssä tapahtui.

Ketään ei häirinnyt menestyksekäs ja valtavirtainen populaarikulttuurin osa-alue, teinipornosivustot, erään vaatimattoman taideteoksen ulkopuolella. Vasta taiteessa esitetty mainstream-markkinoiden kritiikki koettiin skandaalimaisena ja yhteiskuntarauhaa uhkaavana. Markkinoiden pyhyyttä oli loukattu kyseenalaistuksella siitä, ettei valinnanvapaudesta seuraava tarjonnanrunsaus takaakaan kaikkia eettisyyden ja lastensuojelun edellytyksiä.

Ulla Karttunen: ”Donna Criminale: Kapitalismi uskontona & markkinakritiikki rikoksena”, 2014, kirja tarkastelee Neitsythuorakirkko-teoksen yhteiskunnallisia liityntöjä

Angelo Apunen. Donna Criminale -kirjan kuvitusta.

Ulla Karttunen: ”Donna Criminale: Kapitalismi uskontona & markkinakritiikki rikoksena”, 2014, kirja tarkastelee Neitsythuorakirkko-teoksen yhteiskunnallisia liityntöjä

Angelo Gallen-Kallela-Sirén. Donna Criminale -kirjan kuvitusta.

Mainokset

Donna Criminale, à la Rome

Donna Criminale, an ephemeral sculpture by artist Ulla Karttunen, in Lab.8 finalists’ exhibition at Loft Gallery / Spazio matEr, Rome 2017

Donna Criminale is an ephemeral sculpture made from a material regarded as the most banal and worthless, toilet paper.

This hanged goddess is a patron saint of those who are thought to be low or marginal, the wrong kind of people. The work deals with social inequality and censorship in contemporary market-based society.

The sociologist Zygmunt Bauman has noted that in contemporary consumer society, we have begun to see the poor, those who cannot participate enough in consuming, as criminals. – At least, the ’low’ workers in white gowns, from nurses to cleaning women, are often treated degradingly, as cheaper than toilet paper.

The title comes from the criminologist Cesare Lombroso, who saw that some people can be born as criminals. This thought of certain inferior groups of humans could be later found in the Third Reich: those interpreted as being lower were gathered to be eliminated. A similar belief that certain people are higher and better, can be alive also in contemporary democratic society.

The work is also based on a real story from Finland: in an art censorship case, a leader tried to ban critical art, telling that an artist must be a swindler, because dressed in white. Only criminals wear white.

The ambiguous figure ­– at the same time minimalistic and baroque, poor and glamorous – has opened various interpretations. It has been shown in different kinds of places from an industrial art center to a white-wall gallery, from a Portuguese church to a princess’s throne in the National Museum of Algeria. For spectators, it is not obligatory to know theoretical framework, they can just enjoy the sublimity revealed amidst the commonplace.

Donna Criminale, an ephemeral sculpture by artist Ulla Karttunen, in Lab.8 finalists’ exhibition at Loft Gallery / Spazio matEr, Rome 2017Donna Criminale, an ephemeral sculpture by artist Ulla Karttunen, in Lab.8 finalists’ exhibition at Loft Gallery / Spazio matEr, Rome 2017Donna Criminale (2017), by Ulla Karttunen / Exhibition: Malamegi Lab.8 International Art Contest Final Exhibition, Loft Gallery / Spazio matEr, Rome 2017, 16 Sept– 5 Oct, 2017

TallennaTallenna

TallennaTallenna

TallennaTallenna

TallennaTallenna

TallennaTallenna

TallennaTallenna

TallennaTallenna

TallennaTallenna


“The Life and Death of a Criminal” among the Editors’ choises

Art project by Ulla Karttunen: The Life and Death of a Criminal

Ulla’s art project The Life and Death of a Criminal was included among the ‘Editors’ choices’ section this week in Celeste network. – To see the project, and to see more works in the ‘Editors’ choices’.


White Lady Arrives At La Ville Blanche d’Alger, The White City of Algiers

The White Lady here in the image in Florence in Taboo-exhibition, at Gallery Poggiali e Forconi; installation by Ulla Karttunen

One week to the opening ceremony of Al-Tiba9 at Bardo National Museum in Algiers / Musée National du Bardo, Alger. (In the image Donna Bianca is staying still in Florence, in the exhibition Taboo, at Gallery Poggiali e Forconi.)

Artists: Amine Aitouche (mural, Algeria), Elena Bellantoni (video, Italy), Giuliana Bellini (installation, Italy), Amel Benmohamed (photography, Algeria), Claudio Burei (installation, Italy), Albert Coma Bau (painting installation, Spain), Mounir Fatmi (installation, mural, photography, Maroc), Valentina Fernandez (video, Germany & Italy), Hind Faiza (photography, Algeria), Ulla Karttunen (installation, Finland).

Curators: Collectif Asswad, Mazia Djab (installation) + Mo’ Mohamed Benhadj (live performance)


The Criminal Appears in a Church

Ulla Karttunen Donna Criminale 2016, ART-MAP Ponte de Lima

The installation Donna Criminale (by Ulla Karttunen) rose to the roof in a church, Capela das Pereiras, under a very hot summer week in Ponte de Lima, Portugal.

Anna helped constructing the installation

Kriminaalia rakennetaan: Donna Criminale nousi kappelin kattoon kuuman kesäisen viikon aikana Ponte de Limassa Portugalissa.

– Kuvassa rakennustyössä auttaneen Annan mystinen ilmestyminen Kriminaalin helmoista. Annan työpaikka Ponte de Liman kulttuurilaitosten joukossa on niin hienolta kuulostava instanssi kuin ”Vihreän viinin tulkintakeskus” (The Vinho Verde Interpretation and Promotion Centre).


Donna Criminale palkittiin Firenzessä

Ulla Karttunen Donna Criminale, exhibition Taboo, Galleria Poggiali & Forconi, Firenze

Ullan teos voitti parhaan projektin palkinnon kansainvälisessä Taboo-taidekilvassa, johon osallistui lähemmäs 900 taiteilijaa eri puolilta maailmaa. Taiteilijoilta haettiin ajatuksia herättäviä teoksia nyky-yhteiskunnan tabuista.

Kuraattoreina toimivat firenzeläisen huippugallerian Galleria Poggiali & Forconin johtajat. He päättivät finaalipaikan saajista ja näyttelyssä esiteltävistä taiteilijoista. Finaaliin päässeet taiteilijat äänestivät kilpailun voittajat avajaisiltana 21.4. Voittajia äänestettiin kahdessa sarjassa. Yksittäisten teosten sarjassa palkinnon sai australialaisen Steve Salon teos Grief. Isoimman palkinnon saajaksi eli projektien sarjan parhaaksi valittiin Ulla Karttusen Donna Criminale.

Donna Criminale koostuu vessapaperista rakennetusta hädänalaisten suojeluspyhimyksestä, digitaalisista valokuvakollaaseista ja samannimisestä kirjasta. Teos käsittelee sananvapautta, sensuuria ja ihmisoikeuksia markkinaperustaisessa yhteiskunnassa. Taboo-näytely on esillä galleriassa 29.4. saakka.

Lisää Taboo-näyttelystä Celeste Networkin sivuilla.

Exhibition "Taboo" at Galleria Poggiali & Forconi, white lady in the end under the arch is Donna Criminale by artist Ulla Karttunen Valkea donna häämöttää Galleria Poggiali & Forconin kaariholvien alla.

Ulla Karttunen, Winner of the Best Project, Taboo-exhibition at galleria Poggiali & ForconiVoiton malja

TallennaTallenna


Yhtä juhlaa

5000m2 ja paljon pyykkiä kuivumassa (by Ulla Karttunen)

Materiaalina olivat siivoustarvikkeet, mutta lopputuloksesta ei tullut siisti. Räkäistä rähjäjuhlaa verihanskoin ja siivousliinoin: Lynkattujen biennaali juhlii pyhää markkinataloutta on teoksen nimi Lappeenrannan 5000m2-taidetapahtumassa.

Tämä piisi on kauniin ja laadukkaan vastakohta, se on ällöttävä, tylsä ja ruma. Mutta ei kannata syyttää taidetta, jos todellisuus on kahta kammottavampi.

Lynkatut eivät koskaan juhli eikä heille järjestetä biennaaleja.

Ulla Karttunen Lynkattujen biennaali

Jos paikalla ei ole ketään, onko kaikki voitokkaasti teloitettu? – Lynkattujen biennaali Lappeenrannan 5000m2-näyttelyssä (by Ulla Karttunen)

Voittajat ja kätensä pesseet juhlivat. ”Hygienische Neoliberalistische (Blut)Arbeit Macht Frei”, lukee siivousliinoissa verikirjaimin. Työ tekee vapaaksi, mutta eritoten niin tekee hygieeninen uusliberalistinen puhtaan voiton talous.

Lynkatut eivät löydä sopivia jalkineita saapuakseen. Eivätkä sitäpaitsi ole elossa.

Jos joku lynkatuista on yhä elossa, hänkään ei saavu juhlaan. Lynkatut eivät tule paikalle siksikään, ettei teloitus toistuisi.

Lynkattujen biennaali juhli aiemmin Leipzigissa taidekeskus Halle 14:ssa. Silloin esillä oli Lappeenrantaa paljon laajempi, noin tuhat neliömetriä käsittävä installaatio

Ulla Karttunen Donna Criminale Leipzig 2012Ulla Karttunen: Donna Criminale, Leipzig 2012

On myös hygieenisiä lynkkauksia, jotka antavat lynkatun ikäänkuin jatkaa elämää, vaikka vain lynkkaus jatkuu.

Lynkatut ovat vallan ja voiton sivutuote, merkki siitä, että joku otti oikeuden toisen yli.

Paras tulos tehdään hygieenisesti, niin ettei veren väri ja lynkattujen lahdattu liha kuulla voitontavoitteen läpi.

Uusliberalistinen talous on tuloksenteon hygieniaa. Se on kaunis uskonto, jonka jo koko maailma jakaa. Siunattuja ovat voitontekijät, sillä heidän on kiellettävä sivuun työnnettyjen olemassaolo.

Ulla Karttunen: Lynkattujen biennaali juhlii pyhää markkinataloutta, The Biennial of the Lynched Celebrates the Holy Market Economy

Ulla Karttunen: Lynkattujen biennaali juhlii pyhää markkinataloutta, The Biennial of the Lynched Celebrates the Holy Market Economy

Installaatio Lynkattujen biennaali juhlii pyhää markkinataloutta on osa Donna Criminale -projektia, jonka seuraava näytös tapahtuu Firenzessä huhtikuun lopulla Taboo-näyttelyssä. Näyttely 5000m2 on esillä Lappeenrannan vanhassa teatteritalossa 26.3.2016 saakka.

Taidehistorioitsija Leena-Liisa Lehikoinen tarkastelee näyttelyä Taidebongari-blogissaan ja kertoo erityisesti ilahtuneensa siitä, että taiteilijat ottavat kantaa. Hän aloittaa katsauksensa Lynkattujen biennaalista, joka ”vavahduttaa verenpunaisine hansikkaineen”.

Myös näissä jutuissa 5000m2-tapahtumasta verihanskat kuvissa mukana: täällätäällä, täällä, täällätäällä ja täällä. Yleistä tapahtumasta, esimerkiksi: Ylen Kulttuuricocktail-juttu5000m2 facebook

”We hate social criticism, because it is badly paid” tells the banner. – Ulla Karttunen: Lynkattujen biennaali juhlii pyhää markkinataloutta / The Biennial of the Lynched Celebrates the Holy Market Economy, 5000m2, 2016

Ulla Karttunen: Lynkattujen biennaali / The Biennial of the Lynched

Lynkattujen biennaali on pimeän ydinaluetta


Donna Criminale valittu kolmen kärkeen / Donna Criminale chosen as finalist

Taboo logo

Lisäys kevään näyttelyiden L-keskittymään (Los Angeles, Lontoo, Lappeenranta): F niin kuin Firenze.

Ulla Karttusen installaatio Donna Criminale on valittu yhdeksi kolmesta finalistista kansainvälisessä TABOO-taidekilpailussa taideprojektien sarjassa.

Finalistit valitsi firenzeläinen galleria Poggiali & Forconi. Päätösnäyttely järjestetään kyseisessä laatugalleriassa huhtikuun lopulla. Kilpailun järjestäjänä on kansainvälinen Celeste-verkosto. Finaaliin päässeet yksittäiset teokset ja projektit näet tästä.

Tällä hetkellä galleriassa esillä mm. Italian tärkeimpiin nykytaiteilijoihin kuuluva Enzo Cucchi.

Poggiali & Forconi

One addition to the L-centered exhibition program (Los Angeles, London, Lappeenranta) of spring 2016: F like Florence.

Ulla Karttunen’s installation Donna Criminale have been selected as one of 3 finalists’ projects in the TABOO international art award. The award has been organized by international Celeste Network.

Finalists have been chosen by the directors of Galleria Poggiali & Forconi. The final exhibition will be held in this Italian top gallery in Firenze in the end of April. See the finalist works and projects from here.

A hanged toilet paper goddess. Donna Criminale by Ulla Karttunen at Joensuu Art Museum 2015.

 


Sananvapaus Suomessa I

Ilmaisuvapauden puolesta on Suomessakin viime viikkoina pidetty harvinaisen paljon ääntä. Mikä on sinänsä ihan hyvä asia.

Ranskalaisen satiirilehden Charlie Hebdon murhaiskun jälkimainingeissa on oltu kovasti sananvapauden puolella. Palstatilaa ovat täyttäneet myös tekopyhät latteudet ja ylevä itsetehostus. Ollaan oltu takuuvarmoja, että Suomi on sananvapauden kärkimaita.

Harva puuttui siihen, että Suomessa jumalanpilkka on yhä kiellettyä rikoslaissa. Jotkut onneksi toivat epäkohdan esille; mainittakoon Vapaa-ajattelijoiden liitto, Jarkko Tontti ja Ville Niinistö.

Vielä harvempi kajosi siihen, onko Suomessa käsittelemättömiä, loukkaamattomina ohitettuja alueita. Tai onko nykyajan sekulaarissa kulttuurissa uusia jumalanpilkan muotoja. Vapaassa lännessä vallan pilkka on nimittäin tyystin toisenlaista kuin perinteisen jumal-ukon rienaamista – oman oikeuteen vieneen tapaukseni perusteella markkinakritiikki on uusi ja tuomittava jumalanpilkan muoto vallitsevassa järjestelmässä, markkinataloudessa.

Sananvapaustilanteen tasapuolista arvioimista vaikeuttaa Suomen monokulttuurisuus, mediailmaston monoliittisyys – sananvapauteen liittyy myös se millä ja kellä on valta sanoa, kenen sanalla on kuuluvuutta ja kantavuutta. Sananvapautta on vasta, kun on kuuluvuudeltaan vertaisia, keskenään kilpailevia ja kiisteleviä mielipiteitä. Tällainen tilanne meillä tuskin vallitsee, Suomihan on yhden valtakunnallisen, kuuluvuudeltaan ylivertaisen sanomalehden maana erikoistapaus. Jos Charlie Hebdo olisi toiminut Suomessa, valtaa pitävä mediamaailman paavi Helsingin Sanomat itsetyytyväisine me-sananvapauden-ylimmät-soturit-brändäyksineen olisi saanut omat kirpeät irvailunsa.

On somaa, miten auliisti poliitikot ovat viime päivinä puoltaneet Charlien Hebdon oikeutta vapaaseen sanaan ja kuvaan. Jo pieni ekskursio Charlien Hebdon kansiin ja puheenaiheisiin tekee selväksi, että Suomessa valta ja poliitikot ovat suojeluspyhimyksiä, kriittisen irvailun tuolla puolen. Jos ammattikapitalistin tai -rasistin kunniaa tahallaan loukkaava Charlie Hebdo ilmestyisi Suomessa, pilakuvia tuskin olisi yritetty vaientaa pelkästään jumalanpilkkasyyttein vaan vetoamalla kunnianloukkauksiin ja lukuisin muin verukkein.

Sananvapaus on kiva ja kannatettava asia, jonka puolella on niin mukava olla, kunhan täyttyvät muutamat mielenrauhan, konsensuksen ja älyllisen laiskuuden kannalta merkittävät seikat:

  1. Sananvapauskonfliktin täytyy tapahtua muualla.
  2. Vasta silloin, kun tapaus on tarpeeksi kaukana, media lähtee reippaasti sotaan tämän vapauden puolesta.
  3. Lähellä olevista tapauksista ei tule käyttää sananvapauden käsitettä, jotta kukaan ei käytännössä rupea vaatimaan oikeutta.
  4. Sananvapausmekkalasta täytyy löytyä selkeä vapauden vihollinen, kuten muslimiterroristi tai vastaava.

Joudutaankin kysymään, onko tämän päivän suomalainen sananvapausretoriikka itse asiassa mustavalkoisen maailmankuvan puolustuspuhe. Sananvapaudessahan piti olla kyse yksiulotteiseksi uskotellun ja kuvatun maailman haastamisesta, uskalluksesta tarkastella vallitsevaa valtapolitiikkaa.


Poliisi pirteänä, sukupuolisiveellisyys uhattuna

Turmio on ollut aivan tuloillaan: sukupuolisiveellisyys on jälleen ollut maassamme vaakalaudalla.

Onneksi poliisin neuvokas toiminta ehti väliin. Lapsiperheet, joiden mielenrauhan järkkymistä poliisi pelkäsi, voivat edelleen tuudittautua hyvään uskoon. Poliisi palautti luottamuksemme siihen, että maailma on kaunis ja mainosten mukainen: mallit nuoria ja tuotteet myyviä.

Dries Verhoevenin teoksen Ceci n’est pas… viimeinen osa Baltic Circle -nykyteatterifestivaalilla joutui sensuurin kohteeksi. 83-vuotiaan naamiokasvoisen naisen oli tarkoitus esiintyä alasti Lasipalatsin aukiolle pystytetyssä vitriinissä, mutta poliisi vetosi sukupuolisiveellisyyden julkiseen loukkaamiseen. Verhoeven oli halunnut teoksellaan reagoida juuri mainoskuvaston ihmiskuvaan.

Suomen poliisin mielestä sukupuolisiveellisyyttä ei loukkaa alastomuudella tai seksillä myyminen, se kuuluu luonnollisena osana bisneksen ja katukuvan luonteeseen.

Poliisi ei puutu alastomuuteen silloin, kun sitä käytetään markkinatalouden normaalina polttoaineena, mutta tarraa varmasti, jos alastomuudella myyminen asetetaan kulttuurikritiikin kohteeksi. Poliisi tulkitsee lakia markkinallistuneen maailmankuvan näkökulmasta. Vaikka tätä ei mikään asetus edellytä, vaikka perustuslaki antaa eväät muuhun.

ceci n'est pas...poliisin päätösPoliisin kieltopäätös (Baltic Circlen sivuilta) puhuu potentiaalisesta pahennuksesta, jota ”vanhempi nainen” aiheuttaisi ohikulkeville ”lapsiperheille”.

”Tällä hetkellä riittää, että yksikin potentiaalisesti pahastuu näkemästään”, sanoo julkisoikeuden yliopistonlehtori, taiteen vapaudesta perusoikeutena väitellyt Pauli Rautiainen Helsingin Sanomissa.

Sepä se, se riitti poliisille Neitsythuorakirkon tapauksessakin, yhden avajaisvieraan soitto hätäkeskukseen siinä toivossa, että megasuosittu teinibeibiporno lakkaa olemasta kunhan sitä ei käsitellä taiteessa. No, markkinat eivät lakanneet vaan ovat kasvaneet, vain taide saatiin vaiennettua ja huuto/keskustelu vietyä sivupoluille.

Rautiainen huomauttaa, että suomalaisissa taidekohuissa ei ole yleensä lähdetty perustuslain sisältämästä maininnasta taiteen vapaudesta. Rautiaisen mukaan ”meillä on konservatiivinen ilmapiiri, joka ajautuu helposti taiteen kanssa vastakkain”.

Suomen nuori ihmisoikeuskulttuuri selittää Rautiaisen mukaan osaltaan ohutta taiteen vapautta: ”Esimerkiksi Ulla Karttusen Neitsythuorakirkko-teoksen oikeuskäsittelyssä yksikään tuomioistuin ei analysoinut sanallakaan taiteen vapautta.” (Helsingin Sanomat 17.11.2014)