erään kadonneen kirkon tapaus [[ neitsythuorakirkko ]]


Donna Criminale, à la Rome

Donna Criminale, an ephemeral sculpture by artist Ulla Karttunen, in Lab.8 finalists’ exhibition at Loft Gallery / Spazio matEr, Rome 2017

Donna Criminale is an ephemeral sculpture made from a material regarded as the most banal and worthless, toilet paper.

This hanged goddess is a patron saint of those who are thought to be low or marginal, the wrong kind of people. The work deals with social inequality and censorship in contemporary market-based society.

The sociologist Zygmunt Bauman has noted that in contemporary consumer society, we have begun to see the poor, those who cannot participate enough in consuming, as criminals. – At least, the ’low’ workers in white gowns, from nurses to cleaning women, are often treated degradingly, as cheaper than toilet paper.

The title comes from the criminologist Cesare Lombroso, who saw that some people can be born as criminals. This thought of certain inferior groups of humans could be later found in the Third Reich: those interpreted as being lower were gathered to be eliminated. A similar belief that certain people are higher and better, can be alive also in contemporary democratic society.

The work is also based on a real story from Finland: in an art censorship case, a leader tried to ban critical art, telling that an artist must be a swindler, because dressed in white. Only criminals wear white.

The ambiguous figure ­– at the same time minimalistic and baroque, poor and glamorous – has opened various interpretations. It has been shown in different kinds of places from an industrial art center to a white-wall gallery, from a Portuguese church to a princess’s throne in the National Museum of Algeria. For spectators, it is not obligatory to know theoretical framework, they can just enjoy the sublimity revealed amidst the commonplace.

Donna Criminale, an ephemeral sculpture by artist Ulla Karttunen, in Lab.8 finalists’ exhibition at Loft Gallery / Spazio matEr, Rome 2017Donna Criminale, an ephemeral sculpture by artist Ulla Karttunen, in Lab.8 finalists’ exhibition at Loft Gallery / Spazio matEr, Rome 2017Donna Criminale (2017), by Ulla Karttunen / Exhibition: Malamegi Lab.8 International Art Contest Final Exhibition, Loft Gallery / Spazio matEr, Rome 2017, 16 Sept– 5 Oct, 2017

TallennaTallenna

TallennaTallenna

TallennaTallenna

TallennaTallenna

TallennaTallenna

TallennaTallenna

TallennaTallenna

TallennaTallenna

Mainokset

“The Life and Death of a Criminal” among the Editors’ choises

Art project by Ulla Karttunen: The Life and Death of a Criminal

Ulla’s art project The Life and Death of a Criminal was included among the ‘Editors’ choices’ section this week in Celeste network. – To see the project, and to see more works in the ‘Editors’ choices’.


Donna Criminale: kesä kirkossa kaupungin yllä

Toilet paper installation Donna Criminale (by artist Ulla Karttunen) in a church

Capela das Pereiras on kappeli keskellä Ponte de Limaa, Portugalin vanhinta kaupunkia.

Capela das Pereiras, Ponte de Lima

Kirkko seisoo kukkulalla ja katsoo alas kaupunkiin, joelle ja takana siintäville vuorille.

Ponte de Lima

Kyseinen kappeli sai kesäksi 2016 uuden vessapaperista rakennetun pyhimyksen, Donna Criminalen.

Toilet paper madonna Donna Criminale (by artist Ulla Karttunen) spent summer 2016 in a chapel, Capela das Pereiras

Hädänalaisten suojeluspyhimys Donna Criminale oli ehtinyt synnyttää pienen paikallisen skandaalin jo ennen pystytystään.

Kuraattorit olisiat alkujaan halunneet esittää teoksen Museu dos Terceirosissa, entiseen kirkkoon pysytytessä pyhän taiteen museossa. Se oli kuitenkin liikaa kyseisen museon johtajille ja piispalle, joille hirtetty pyhimys toi mieleen Inkvisition todellisen historian ja kirkon hirttämät naiset. Joku ounasteli myös, että hirtetty kriminaali solvaisi avioliiton pyhää instituutiota.

Taide oli siis jälleen kerran provokatiivista vain siksi, että se muistutti liikaa todellisuudesta. Mielenkiintoista, että jopa vuosisatojen takainen todellisuus osaa tehdä (lähes) viattomasta taideteoksesta häirikön.

Kriminaalille löytyi kuitenkin toinen kirkko, Capela das Pereiras. Kesä sulokkaassa portugalilaiskaupungissa, jossa taideteokset täyttivät koko joukon historiallisia paikkoja entisestä vankilasta alkaen, sujui kuitenkin leppoisasti. Kaupungin taidevirkailijoiden mukaan teos oli näyttelyn tapaus ja katsojat todella rakastivat uutta suojeluspyhimystä. Television kulttuurikatsauksessa kaupunginjohtajakin näyttää poseeraavan ihan tyytyväisenä Donna Criminalen edessä (video avauspäivästä ja tv-katsauksesta)

ART-MAP-näyttelyn Facebook-sivut

Kuvia näyttelystä Ponte de Liman sivuilla

Näyttelyluettelo julkaistiin kunnon kirjana, kovakantisena isokokoisena opuksena (katalogi pdf-muodossa).

Artikkeli 27 kansallisuutta edustavan 140 taiteilijan näyttelystä Jornal de Noticias-lehdessä:

Article in Jornal de Noticias of the exhibition Art-Map (2016), image from artist Ulla Karttunen's installation Donna Criminale


The Criminal Appears in a Church

Ulla Karttunen Donna Criminale 2016, ART-MAP Ponte de Lima

The installation Donna Criminale (by Ulla Karttunen) rose to the roof in a church, Capela das Pereiras, under a very hot summer week in Ponte de Lima, Portugal.

Anna helped constructing the installation

Kriminaalia rakennetaan: Donna Criminale nousi kappelin kattoon kuuman kesäisen viikon aikana Ponte de Limassa Portugalissa.

– Kuvassa rakennustyössä auttaneen Annan mystinen ilmestyminen Kriminaalin helmoista. Annan työpaikka Ponte de Liman kulttuurilaitosten joukossa on niin hienolta kuulostava instanssi kuin ”Vihreän viinin tulkintakeskus” (The Vinho Verde Interpretation and Promotion Centre).


International award for Donna Criminale by Ulla Karttunen

Ulla Karttunen: Donna Criminale, Taboo, Galleria Poggiali & Forconi

Donna Criminale was the winner of the Best Project award, in the international contemporary art prize Taboo. Ulla Karttunen’s project Donna Criminale includes a hanged toilet paper goddess, series of digital collages and a book.

The finalists’ exhibition was shown at Galleria Poggiali & Forconi in Florence, Italy. The 12 other finalists were from eg. Italy, USA, Great Britain, Ireland, Switzerland, South Africa and Singapore. The winner of the Best Single Work was Steve Salo from Australia.

Taboo called for artworks that spark thoughtful investigation on taboos. The show was curated and the finalists were chosen by the directors of Galleria Poggiali & Forconi; the winners were voted by finalists themselves. The prize, organised by Celeste Network, was participated by almost 900 artists from all over the globe.

Ulla Karttunen: Donna Criminale, Taboo, Galleria Poggiali & ForconiTaboo-exhibition Florence, in the left Ulla Karttunen's artwork Donna CriminaleTaboo, Galleria Poggiali & ForconiTaboo exhibition in Florence, at the galleria Poggiali & Forconi. In the left Antonella Cinelli’s painting, in the right Nicolas Vionnet’s installation, in the end Ulla Karttunen’s installation.

TallennaTallenna


The backround to the Donna Criminale project, by Ulla Karttunen

Donna Criminale, by Ulla Karttunen, in Gallery Poggiali & Forconi, Florence 2016

The installation at the exhibition Taboo in Florence, where Donna Criminale was awarded the Best Project Prize

A hanged goddess constructed of toilet paper, a material regarded as the most banal and worthless.

A patron saint of those who are thought to be low or marginal, the wrong kind of people, ‘the others’.

The sociologist Zygmunt Bauman has noted that in contemporary consumer society, we have begun to see the poor, those who cannot participate enough in consuming, as criminals.

Donna Criminale is a project documenting social questions around a banned artwork and dealing with new forms of censorship and social inequality in contemporary market-based society. – The work is an installation with variable dimensions, a hybrid conceptual-political project consisting of a toilet paper sculpture, photographic prints based on a digital collage, and a book.

The project interprets the contemporary market economy as a mystery religion, worshipped every day and everywhere on the globe, and striving to secure its position as the first global religion. It is successful, because instead of suffering and ethics, it speaks of winning and never-ending enjoyment. It has, at least in advertisements and hopes, made the luxurious surrealism come true. Women have to serve as the sacrificial animal and fetish of this flourishing social structure. After decenniums of development in gender equality, market society has attracted women to focus on seduction: to consume and to advertise it, but also to embody it.

As Bauman states, the hedonistic consumerism has a counter-effect, growing inequality. The ”low” workers in white gowns, from nurses to housemaids and cleaning ladies, have often been treated degradingly, as cheaper or more inhuman than toilet paper.

Contemporary consumerist society has also resulted in a new kind of censorship, founded on market-based values and neoliberal ideology. The project Donna Criminale is based on a real and personal case of an artist as a despised criminal who touched a taboo. In this true story behind the work, an artwork led to a trial and the artist was found to be a guilty criminal, who was prohibited to criticize a mass market phenomenon, although the production and consumption of the same market were bypassed as legal. If in advanced capitalism those in lower social positions are treated as criminals, the same can be true for an artist who comments on social phenomena. The book studies the blind spots in society around this art trial case, and gathers together different visual parts and artworks in the project.

The religious status of market capitalism, its position as a taboo outside criticism, was clearly seen in this art trial case in Finland. It was required that the holy trinity of advertisements, celebrities and porn can only be referred to if the brands and stars are masked and remain unknown. It was expected that when speaking about the market, we need blindfolds – a demand that makes a truthful view and critique impossible.

The banners of this project explore how to recognize a criminal woman – a famous Italian positivist criminologist, Cesare Lombroso, often cited as the father of criminology, wrote a book on the same theme over a hundred years ago. Lombroso tried to distinguish criminals on the basis of their appearance, and saw criminals as being born as such rather than made. If Lombroso understood that a born criminal has large ears, his Finnish successors saw that an artist dressed in white (the color of the standard toilet paper), must surely be a criminal.

This thought, presented by Lombroso, of certain inferior groups of humans, can be found at the root of the values of the Third Reich. It is not so long ago when those interpreted as being lower were gathered to be retrained, i.e. eliminated. A similar belief that certain people are ”objectively” higher, better, more worth of profit, is also alive in contemporary democratic society with its special kind of censorship.

Donna Criminale, installation by Ulla Karttunen, Exhibition Taboo, Gallery Poggiali & Forconi, Florence

A patron saint of the poor ones, or a cheap criminal, under the archs

The book from project Donna Criminale by Ulla Karttunen

The book Donna Criminale

One part of the project Donna Criminale is a book. It includes essays by Mojca Puncer, Anita Seppä, Yrjö Sepänmaa and Ulla Karttunen. The book presents artwork series connected to the project (Blindfold, Blinded, Blind Spot Society, Sotining to Death) and collects Donna Criminale’s previous exhibition contexts (eg. Gallery Alkatraz, Ljubljana, Halle 14, Leipzig, ACC Galerie, Weimar, Gallery Pleiku, Berlin).


Donna Criminale palkittiin Firenzessä

Ulla Karttunen Donna Criminale, exhibition Taboo, Galleria Poggiali & Forconi, Firenze

Ullan teos voitti parhaan projektin palkinnon kansainvälisessä Taboo-taidekilvassa, johon osallistui lähemmäs 900 taiteilijaa eri puolilta maailmaa. Taiteilijoilta haettiin ajatuksia herättäviä teoksia nyky-yhteiskunnan tabuista.

Kuraattoreina toimivat firenzeläisen huippugallerian Galleria Poggiali & Forconin johtajat. He päättivät finaalipaikan saajista ja näyttelyssä esiteltävistä taiteilijoista. Finaaliin päässeet taiteilijat äänestivät kilpailun voittajat avajaisiltana 21.4. Voittajia äänestettiin kahdessa sarjassa. Yksittäisten teosten sarjassa palkinnon sai australialaisen Steve Salon teos Grief. Isoimman palkinnon saajaksi eli projektien sarjan parhaaksi valittiin Ulla Karttusen Donna Criminale.

Donna Criminale koostuu vessapaperista rakennetusta hädänalaisten suojeluspyhimyksestä, digitaalisista valokuvakollaaseista ja samannimisestä kirjasta. Teos käsittelee sananvapautta, sensuuria ja ihmisoikeuksia markkinaperustaisessa yhteiskunnassa. Taboo-näytely on esillä galleriassa 29.4. saakka.

Lisää Taboo-näyttelystä Celeste Networkin sivuilla.

Exhibition "Taboo" at Galleria Poggiali & Forconi, white lady in the end under the arch is Donna Criminale by artist Ulla Karttunen Valkea donna häämöttää Galleria Poggiali & Forconin kaariholvien alla.

Ulla Karttunen, Winner of the Best Project, Taboo-exhibition at galleria Poggiali & ForconiVoiton malja

TallennaTallenna


Yhtä juhlaa

5000m2 ja paljon pyykkiä kuivumassa (by Ulla Karttunen)

Materiaalina olivat siivoustarvikkeet, mutta lopputuloksesta ei tullut siisti. Räkäistä rähjäjuhlaa verihanskoin ja siivousliinoin: Lynkattujen biennaali juhlii pyhää markkinataloutta on teoksen nimi Lappeenrannan 5000m2-taidetapahtumassa.

Tämä piisi on kauniin ja laadukkaan vastakohta, se on ällöttävä, tylsä ja ruma. Mutta ei kannata syyttää taidetta, jos todellisuus on kahta kammottavampi.

Lynkatut eivät koskaan juhli eikä heille järjestetä biennaaleja.

Ulla Karttunen Lynkattujen biennaali

Jos paikalla ei ole ketään, onko kaikki voitokkaasti teloitettu? – Lynkattujen biennaali Lappeenrannan 5000m2-näyttelyssä (by Ulla Karttunen)

Voittajat ja kätensä pesseet juhlivat. ”Hygienische Neoliberalistische (Blut)Arbeit Macht Frei”, lukee siivousliinoissa verikirjaimin. Työ tekee vapaaksi, mutta eritoten niin tekee hygieeninen uusliberalistinen puhtaan voiton talous.

Lynkatut eivät löydä sopivia jalkineita saapuakseen. Eivätkä sitäpaitsi ole elossa.

Jos joku lynkatuista on yhä elossa, hänkään ei saavu juhlaan. Lynkatut eivät tule paikalle siksikään, ettei teloitus toistuisi.

Lynkattujen biennaali juhli aiemmin Leipzigissa taidekeskus Halle 14:ssa. Silloin esillä oli Lappeenrantaa paljon laajempi, noin tuhat neliömetriä käsittävä installaatio

Ulla Karttunen Donna Criminale Leipzig 2012Ulla Karttunen: Donna Criminale, Leipzig 2012

On myös hygieenisiä lynkkauksia, jotka antavat lynkatun ikäänkuin jatkaa elämää, vaikka vain lynkkaus jatkuu.

Lynkatut ovat vallan ja voiton sivutuote, merkki siitä, että joku otti oikeuden toisen yli.

Paras tulos tehdään hygieenisesti, niin ettei veren väri ja lynkattujen lahdattu liha kuulla voitontavoitteen läpi.

Uusliberalistinen talous on tuloksenteon hygieniaa. Se on kaunis uskonto, jonka jo koko maailma jakaa. Siunattuja ovat voitontekijät, sillä heidän on kiellettävä sivuun työnnettyjen olemassaolo.

Ulla Karttunen: Lynkattujen biennaali juhlii pyhää markkinataloutta, The Biennial of the Lynched Celebrates the Holy Market Economy

Ulla Karttunen: Lynkattujen biennaali juhlii pyhää markkinataloutta, The Biennial of the Lynched Celebrates the Holy Market Economy

Installaatio Lynkattujen biennaali juhlii pyhää markkinataloutta on osa Donna Criminale -projektia, jonka seuraava näytös tapahtuu Firenzessä huhtikuun lopulla Taboo-näyttelyssä. Näyttely 5000m2 on esillä Lappeenrannan vanhassa teatteritalossa 26.3.2016 saakka.

Taidehistorioitsija Leena-Liisa Lehikoinen tarkastelee näyttelyä Taidebongari-blogissaan ja kertoo erityisesti ilahtuneensa siitä, että taiteilijat ottavat kantaa. Hän aloittaa katsauksensa Lynkattujen biennaalista, joka ”vavahduttaa verenpunaisine hansikkaineen”.

Myös näissä jutuissa 5000m2-tapahtumasta verihanskat kuvissa mukana: täällätäällä, täällä, täällätäällä ja täällä. Yleistä tapahtumasta, esimerkiksi: Ylen Kulttuuricocktail-juttu5000m2 facebook

”We hate social criticism, because it is badly paid” tells the banner. – Ulla Karttunen: Lynkattujen biennaali juhlii pyhää markkinataloutta / The Biennial of the Lynched Celebrates the Holy Market Economy, 5000m2, 2016

Ulla Karttunen: Lynkattujen biennaali / The Biennial of the Lynched

Lynkattujen biennaali on pimeän ydinaluetta


Donna Criminale valittu kolmen kärkeen / Donna Criminale chosen as finalist

Taboo logo

Lisäys kevään näyttelyiden L-keskittymään (Los Angeles, Lontoo, Lappeenranta): F niin kuin Firenze.

Ulla Karttusen installaatio Donna Criminale on valittu yhdeksi kolmesta finalistista kansainvälisessä TABOO-taidekilpailussa taideprojektien sarjassa.

Finalistit valitsi firenzeläinen galleria Poggiali & Forconi. Päätösnäyttely järjestetään kyseisessä laatugalleriassa huhtikuun lopulla. Kilpailun järjestäjänä on kansainvälinen Celeste-verkosto. Finaaliin päässeet yksittäiset teokset ja projektit näet tästä.

Tällä hetkellä galleriassa esillä mm. Italian tärkeimpiin nykytaiteilijoihin kuuluva Enzo Cucchi.

Poggiali & Forconi

One addition to the L-centered exhibition program (Los Angeles, London, Lappeenranta) of spring 2016: F like Florence.

Ulla Karttunen’s installation Donna Criminale have been selected as one of 3 finalists’ projects in the TABOO international art award. The award has been organized by international Celeste Network.

Finalists have been chosen by the directors of Galleria Poggiali & Forconi. The final exhibition will be held in this Italian top gallery in Firenze in the end of April. See the finalist works and projects from here.

A hanged toilet paper goddess. Donna Criminale by Ulla Karttunen at Joensuu Art Museum 2015.

 


Sananvapaus Suomessa I

Ilmaisuvapauden puolesta on Suomessakin viime viikkoina pidetty harvinaisen paljon ääntä. Mikä on sinänsä ihan hyvä asia.

Ranskalaisen satiirilehden Charlie Hebdon murhaiskun jälkimainingeissa on oltu kovasti sananvapauden puolella. Palstatilaa ovat täyttäneet myös tekopyhät latteudet ja ylevä itsetehostus. Ollaan oltu takuuvarmoja, että Suomi on sananvapauden kärkimaita.

Harva puuttui siihen, että Suomessa jumalanpilkka on yhä kiellettyä rikoslaissa. Jotkut onneksi toivat epäkohdan esille; mainittakoon Vapaa-ajattelijoiden liitto, Jarkko Tontti ja Ville Niinistö.

Vielä harvempi kajosi siihen, onko Suomessa käsittelemättömiä, loukkaamattomina ohitettuja alueita. Tai onko nykyajan sekulaarissa kulttuurissa uusia jumalanpilkan muotoja. Vapaassa lännessä vallan pilkka on nimittäin tyystin toisenlaista kuin perinteisen jumal-ukon rienaamista – oman oikeuteen vieneen tapaukseni perusteella markkinakritiikki on uusi ja tuomittava jumalanpilkan muoto vallitsevassa järjestelmässä, markkinataloudessa.

Sananvapaustilanteen tasapuolista arvioimista vaikeuttaa Suomen monokulttuurisuus, mediailmaston monoliittisyys – sananvapauteen liittyy myös se millä ja kellä on valta sanoa, kenen sanalla on kuuluvuutta ja kantavuutta. Sananvapautta on vasta, kun on kuuluvuudeltaan vertaisia, keskenään kilpailevia ja kiisteleviä mielipiteitä. Tällainen tilanne meillä tuskin vallitsee, Suomihan on yhden valtakunnallisen, kuuluvuudeltaan ylivertaisen sanomalehden maana erikoistapaus. Jos Charlie Hebdo olisi toiminut Suomessa, valtaa pitävä mediamaailman paavi Helsingin Sanomat itsetyytyväisine me-sananvapauden-ylimmät-soturit-brändäyksineen olisi saanut omat kirpeät irvailunsa.

On somaa, miten auliisti poliitikot ovat viime päivinä puoltaneet Charlien Hebdon oikeutta vapaaseen sanaan ja kuvaan. Jo pieni ekskursio Charlien Hebdon kansiin ja puheenaiheisiin tekee selväksi, että Suomessa valta ja poliitikot ovat suojeluspyhimyksiä, kriittisen irvailun tuolla puolen. Jos ammattikapitalistin tai -rasistin kunniaa tahallaan loukkaava Charlie Hebdo ilmestyisi Suomessa, pilakuvia tuskin olisi yritetty vaientaa pelkästään jumalanpilkkasyyttein vaan vetoamalla kunnianloukkauksiin ja lukuisin muin verukkein.

Sananvapaus on kiva ja kannatettava asia, jonka puolella on niin mukava olla, kunhan täyttyvät muutamat mielenrauhan, konsensuksen ja älyllisen laiskuuden kannalta merkittävät seikat:

  1. Sananvapauskonfliktin täytyy tapahtua muualla.
  2. Vasta silloin, kun tapaus on tarpeeksi kaukana, media lähtee reippaasti sotaan tämän vapauden puolesta.
  3. Lähellä olevista tapauksista ei tule käyttää sananvapauden käsitettä, jotta kukaan ei käytännössä rupea vaatimaan oikeutta.
  4. Sananvapausmekkalasta täytyy löytyä selkeä vapauden vihollinen, kuten muslimiterroristi tai vastaava.

Joudutaankin kysymään, onko tämän päivän suomalainen sananvapausretoriikka itse asiassa mustavalkoisen maailmankuvan puolustuspuhe. Sananvapaudessahan piti olla kyse yksiulotteiseksi uskotellun ja kuvatun maailman haastamisesta, uskalluksesta tarkastella vallitsevaa valtapolitiikkaa.