Lahden Donna Fatale -näyttelystä sanottua
Tarmo Virtanen / Lahen uutisia kirjoittaa arikkelissaan Galleria Uuden Kipinän ismeistä 14.6.2019:
”Omaan ajatukseeni iski voimakkaimmin Ulla Karttusen taide. Olkoonkin, ettei sellaista ismiä ole, johon hän ei vuosien varrella olisi tarttunut, niin poikkeuksellisella uudistavalla ilmaisullaan sekä taitavalla tekniikallaan että maalaustensa valmiudella hän on omaa luokkaansa.
Otettakoon vaikka hänen tuorein (2019) pieni teoksensa, vedos taianomaisuudesta, jossa on selvää digitaalisen taikuuden magiaa, arvoituksellisuutta ja vetovoimaa saada katsojan ajatus tarpeelliseen liikkeeseen.
Tai hänen samalla tekniikalla toteutettu upea sarjansa Punainen yö – josta kaksi teosta edustaa jo maailmanluokan suuren mystikon, omaperäisen visualistin, modernin ajankohtaisen taiteilijan tulkintaa elämän väkevästä otteesta. Harvinaista on, miten yleensä teokset latistava lasitus on Karttusen töissä kääntänyt ne viimeisteleväksi, siirtänyt ne tehokkaan etäisiksi ja tenhoavan tavoiteltaviksi kuvanäyiksi.”
Etelä-Suomen Sanomat toteaa artikkelinsa Maalauksia eri tavoin alaotsikossa, että Galleria Uuden Kipinän ripustuksissa käsitellään isojakin asioita. Artikkelin nostona on Ulla Karttusen sitaatti: ”Aika paljon maapallon tulevaisuus liittyy naisen asemaan”
”Kuvataiteilija ja tutkija Ulla Karttunen kutsuu teoksiaan digitaalisiksi maalauksiksi. Niiden kuvamateriaali on… Donna Fatale -niminen näyttely nostaa Karttusen mukaan esille sen, mitä taiteilija pitää jossain määrin maapallon kohtalon kysymyksenä.
Aika paljon maapallon tulevaisuus liittyy naisen asemaan ja sen kohentamiseen. Siihen, että naisilla on mahdollisuus esimerkiksi koulutukseen. Länsimaissakan ei asenne ole välttämättä hyvä.
Yltiönaisellisiksi kuvailemillaan hempeillä ja kirkkailla teoksillaan sanoo halunneensa käsitellä ristiriitaa, jossa helposti tuomitaan naiseen liittyvät asiat huuhaaksi eikä sallita nostaa naista ajattelijoiden joukkoon.”
”Ulla Karttusen taidetta on viime vuosina ollut esillä erityisesti ulkomailla, kuten Lontoossa, Los Angelesissa ja Pariisissa. Donna Fatale -näyttelyn teoksia esitellään pian laajemmin Roomassa.
Karttunen on osallistunut menestyksekkäästi myös kansainvälisiin taidekilpailuihin. Hänen madonna-hahmonsa Donna Criminale voitti esimerkiksi nykytodellisuuden tabuja käsittelvän taidekilpailun Firenzessä. Monessa paikassa esillä ollut Donna Criminale on noin 200 wc-paperirullasta tehty naishahmo, joka roikkuu katosta hirtettynä.”
”Aika moni muistanee Karttusen myös Neitsythuorakirkko-teoksesta, jonka poliisi takavarikoi helsinkiläisnäyttelystä 2008. Teos sisälsi aineistoa, jonka Karttunen oli löytänyt netistä teen porn -hakusanalla.”
”Karttunen sanoo olevansa pettynyt, miten teoksesta tuolloin keskusteltiin:
Petyin siihen, ettei se synnyttänyt keskustelua oikeasta asiasta… Netistä etsimäni kuvat olivat siellä vapaasti kaikkien katsottavissa. Käyttämäni hakusana oli netin suosituimpia. Toin esille kaksinaismoralismia, joka taisi tuolloin olla liian vahvaa sulatettavaksi.
Karttunen uskoo, että viime vuosien me too -liikkeen myötä asian ydintä ei olisi enää samalla tavalla voinut ohittaa.”
Anne Honkanen: Maalauksia eri tavoin / Galleria Uuden Kipinän ripustuksissa käsitellään isojakin asioita. / Etelä-Suomen Sanomat 20.5.2019
Punaista!
Hiljaisuutta eivät manifestoi Hyvinkään Taidemuseon näyttelyssä (Hiljaisuuden manifesti 14.12.2018-24.2.2019) vain vessapaperin aavat valkeat laskokset. Esillä on myös punaisia tutkielmia mystikon passiosta.
Teokset Punainen yö I & II (Ulla Karttunen, 2018) käsittelevät uskonnollisen mystikon – kuten Jeanne d’Arcin – passiota. Mystikon intohimoa leimaa ekstaasin ja kärsimyksen ylenmäärä, samoin niiden rajan asettumisen epävakaus. Mystikon tehtävä jumalallisen todellisuuden koskettamisessa on aina yksinäinen, ja vielä yksinäisemmän siitä tekee yhteisön ylenkatse.
Mystikon vakaumuksen paatos saa usein vastaansa alkuun yhteisön taholta ulossulkemista ja pilkkaa – tätä Carl Dreyerin mykkäelokuva Jeanne d’Arcin oikeudenkäynnistä (La Passion de Jeanne d’Arc, 1928) kuvaa osuvan vahvasti. Dreyerin elokuvan kohtalo oli lähes samanlainen kuin Jeanne d’Arcin: sitä sensuroitiin ja vainottiin, kirkko kielsi sen.
Jean d’Arcista tuli lopulta pyhimys ja kansallissankari, Dryerin elokuva puolestaan kohosi eittämättömäksi klassikoksi ja kuolemattomaksi mestariteokseksi. – Kuitenkin mystikon syvimmät ajatukset tai intohimon voiman saavuttaa jostain muualta kuin kansakunnan kaapin päältä tai julkisuuden hälystä: hiljaisuudesta.
Ulla Karttunen: Punainen yö I & II, 2018
Ulla Karttunen: Donna Criminale, 2018
Häviävän pieni mystikon hartauskirja
Äärimmäisen isoista asioista voi ehkä kirjoittaa vain äärimmäisen pienin merkinnöin.
Hartauskirjanen Merkityksestä on olomuodoltaan suunnilleen olematon, häviävän pieni ja vaatimaton. Silti se kajoaa melko mittaamattomiin kysymyksiin.
Kysymyksiä olemassaolon viimekätisestä merkityksestä on aikamme viihtymisen maailmassa tapana pitää epäajanmukaisina, päiväjärjestykseen kuulumattomina.
Mitä varten olemassaolo on? Mikä on ihmisen maailmassaolon tarkoitus? Vastaaminen vie ihmisen tietokyvyn ulkopuolelle – viimekätistä tarkoitusta ei ole kirjattu mihinkään luonnon, yhteiskunnan tai ihmisen ilmipintaan.
Merkityksestä -kirjanen pohtii ei-tiedon alaisia asioita, muun muassa ihmisen tehtävää maailmankaikkeudessa, tai sitä, voiko jumala mahtua mihinkään uskontoon.
”Jumala sanoo: uskonnot kuolevat, sillä uskontojen aika oli ihmisen historiassa pelkkä kehitysvaihe.” 
Merkityksestä-kirjanen on julkaistu oheisteoksena Punainen yö –kuvateoksiin (Ulla Karttunen, 2018) Hiljaisuuden manifesti -näyttelyssä Hyvinkään Taidemuseossa. Kirjanen on tekijätön, sillä nimeltämainittu on toiminut pelkkänä kirjurina.
erään kadonneen kirkon tapaus [[ neitsythuorakirkko ]] 