erään kadonneen kirkon tapaus [[ neitsythuorakirkko ]]



Taiteensosiologiaa ja Klimtiä Wienissä

Wien 1

Wienissä järjestetyssä ESAN, Euroopan sosiologian järjestön, taiteensosiologisessa kongressissa aiheena olivat tänä vuonna taiteelliset strategiat. Artistic Practices -kongressi kokosi taiteensosiologeja ympäri maailmaa.

Kongressin antina oli tuottaa laaja katsaus monenlaisiin ja usein monimutkaisiin liitoskohtiin taiteen ja yhteiskunnan välillä. Silloin kun taiteen menetelmiä pohditaan irrallaan yhteiskunnallisista käytännöistä, taide on tapana jo lähtökohtaisesti eristää todellisuudesta irrotetuksi, pelkästään esteettisin perustein toimivaksi sfääriksi. Äärimmäisenä tällainen lähestymistapa nihiloi taiteen yhteiskuntakriittiset mahdollisuudet. Estetiikan taustasta lähteneelle ja Suomen kaltaisessa markkinavetoisessa taidemaailmassa eläneelle sosiologien yhteiskunnallisempi lähestymistapa taiteeseen on mitä tervetullein.

Taiteensosiologisen tarkastelutavan ongelmaksi tai puutteeksi puolestaan saattaa jäädä jämähtäminen pelkkien empiiristen faktojen kokoelmaksi, uskalluksen puute tehdä taidetta tai yhteiskuntaa koskevia laajempia, filosofisempia vetoja – tästäkin suunnasta tuli taas kerran Wienissä todisteita. Voikin sanoa, että taiteensosiologia kaipaa filosofiaa ja estetiikkaa, kun taas estetiikka tarvitsee taiteensosiologiaa ja yhteiskunnallista otetta.  Itse olen kuuluttanut yhteiskuntatieteistä vaikutteita saanutta mutta filosofisuutensa säilyttänyttä yhteiskuntakriittistä estetiikkaa. Todellisen maailman estetiikalla olisi paljon tutkimussarkaa esteettisen talouden ja visuaalisen kulttuurin yhteiskunnassa.

Kongressiesitelmien mielenkiintoisimmasta päästä oli esimerkiksi katsaus erilaisten esteettisten strategioiden rooleihin arabikeväässä (Craig Robertson). Vaativasta, tuoreesta ja todella taiteen ja yhteiskunnan rajalla olevasta aiheesta oli saatu kokoon laaja ja mielenkiintoinen aineisto.

Eräs kysymys aihetti yleisökeskustelussa ihmetystä jälleen kerran: Miten on mahdollista, että sivistyneessä länsimaassa halutaan sensuroida kritiikki ilmiöstä, jota markkinapaikallaan pidetään sallittuna, kuluttajien suosimana populaarikulttuurina. – Neitsythuorakirkon tapausta käsitteli osaltaan kaksikin esitystä. Erkki Sevänen luennoi kapitalistisen talouden ja pornoistumisen yleensä kritiikittä kohdatusta liitosta ja taiteen mahdollisuuksista tuon alueen kritiikkiin, esimerkkeinään ranskalaisen nykykirjailijan Michel Houllebecqin tuotanto, sekä ennen kaikkea Neitsythuorakirkko.

Seväsen esityksen jälkeen sosiologien ammatillisen yleisön suusta kuultiin äimistyneen ekspressiivisiä ihmetyksiä siitä, miten suomalainen tapaus ylipäätään oli mahdollinen. Pidettiin käsittämättömänä, että nykyaikaisessa kehittyneessä valtiossa voidaan toimia niin, että ilmiö hyväksytään tai siltä ummistetaan silmät, mutta sen kritiikki taiteessa johtaa oikeuteen. Kongressissa käyty keskustelu olisi ollut varsin terveellistä kuultavaa sensuurin puoltajaksi ongelmitta siirtyneelle suomalaiselle taide-eliitille, samoin kuin täkäläiselle medialle, joka minimaalisen informaation välityksellään mahdollisesti maksimaalisen mutta tietosisällöiltään tyhjän kohun.

Oma esitykseni pohti taideteosta digitaalisen uusintamisensa aikakaudella: etiikkaa & estetiikkaa ylitsevuotavan julkisuuden uni- ja lumemaailmassa. Digitaalisen uusintamisen aikakausi on merkinnyt representaatioden volyymin ja voiman moninkertaistumista, media- ja markkinapintojen pornoistumista ja tiedonvälityksen yksiulotteistumista.

Wien 2

Tupa oli täynnä, kun Artistic Practices -kongressi avattiin Wienin musiikkisosiologian laitoksella.

Wien 3

Vaikka Wien on monikulttuurinen, katu- ja kaupunkikuvaa sävytti – monenkin ulkomaisen kongressiosallistujan mielestä – porvarillinen jähmeys, innottomuus ja arkipäivän luovien strategioiden puute.

Wien 4

Luentojen lisäksi ohjelmaan kuului mm. John Cage –konsertti ja illanvietto nykytaiteen museolla.

Wien 5

Wien 6

Kongressiosallistuja Ulla K. ESSL-taidemuseon parvella.

Wien Belvedere DSC08869

Belvedere-linnassa pääsi näkemään erään Gustav Klimtin 150-juhlavuoden päänäyttelyistä. Juhlanäyttely on avoinna vuoden 2013 tammikuun lopulle.

TallennaTallenna

Mainokset

%d bloggers like this: