erään kadonneen kirkon tapaus [[ neitsythuorakirkko ]]



Tietämättömyys teloitusaseena, maailmoista parhaimmassa, ihmisoikeuksien mallimaassa

Mitä kuuluu vainotuille? Säteilevätkö he juhlien tähtösinä? Tänään vietettiin vainottujen juhlapäivää. Vainottuja juhlitaan aina jälkikäteen, eihän heistä muuten edes tulisi vainottuja, jos heitä aikanaan olisi osattu arvostaa.

Vainotun kohtalo on juhlan arvoinen, mutta sopii muistaa, että yhtään vainoa ei syntyisi, jos vainoajia, alaspainajia, vainotun ihmisarvon kieltäjiä ei olisi. Jos vainotuille olisi aikanaan annettu puhevalta, tasavertainen elintila, ei vainoa ja vainottua olisi syntynyt. Vaino syntyy aina yhden tahon puhevallan oikeuttamisesta, toisen hiljentämisestä vaikka väkivalloin.

Tänään vietetty vainojen uhrien muistopäivä on valittu Auschwitzin vapautumisen 27.1.1945 mukaan. Kuolemanleirin päättämisestä on siis kulunut 65 vuotta.

Sauli Feodorow, ulkoasiainministeriön ihmisoikeus- ja demokratiasuurlähettiläs, kirjoitti eilen Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla kansanmurhien olevan edelleen mahdollisia. Feodorow kiinnittää huomiota vainojen taustalla olevaan tietämättömyyteen ja tiedon vääristelyyn:

“Tärkeintä olisikin tarkastella kansanmurhaan johtavia olosuhteita. Huomio kiinnittyy silloin tietämättömyyteen. Tiedon puute altistaa väärän tai vääristellyn informaation hyväksymiseen. Tätä voidaan käyttää hyödyksi ihmisten poliittisessa manipuloinnissa.”

Joukkotuho edyllyttää taustakseen oikeuttamisen yhteisön, joka on näkevinään pahan ja asettuvinaan hyvän puolelle. Tähän tarvitaan vääristelevien tietojen toistamista, tietämättömyyden juurruttamista, kasvualustaa asenteellisuudelle – kaikkea sitä mitä myös tämän päivän Suomi monissa ilmiöissään todistaa. Viihteellistynyt ja pinnallistunut mediatoiste palauttaa vakavat ihmisoikeudelliset kysymykset oman markkinaperustaisen mallinsa mukaisiksi: yrityksestä tarttua yhteiskunnalliseen epäkohtaan tehdään keltaisen lehdistön kaavan mukaisesti pelkkää kohua ja rahastamista. Konservatiiviset ja itseensätyytyväisen sisäänlämpiävät kulttuuripiirit nyökkäilevät tyytyväisesti, jotta mikään ei kyseenalastaisi markkinoiden ääntä. Kulmilla kukoistavat väkivallan uudet muodot, joita netin vihapuhe vauhdittaa. Ilmapiiri on välinpitämättömyyden, tietämättömyyden, vapaaehtoisen tyhmyyden, itsetyytyväisen ylemmyyden ja aggression leimaamaa.

– Ei siis ole mikään ihme, että Nyky-Suomi mahdollisti noitavainot edes yhden mitättömän pienen tekijän, vähäisen taiteilijan kohdalla. Mitähän tapahtuu seuraavalle marginaalin äänelle, taiteilijalle tai muulle mielipiteenilmaisijalle, joka tohtii puuttua yhteiskunnalliseen epäkohtaan, kun jo minun vaivaisen pieni eleeni riitti saattamaan pöytään elävältä kiehauttamisen mielialat, pohjanaan tukku vääristeleviä ja pinnallisia tietoja. Tietoa asiasta olisi saanut niin helposti, teinipornon esiin googlaaminen olisi vienyt aikaa sekunnin murto-osan. Mutta yhdelläkään tiedonvälittäjällä ei ollut tuota vaadittavaa sekuntia taustatietojen hankkimiseksi, eikä kukaan Suomen kansalaisista olevinaan ollut koskaan aiemmin nähnyt nettipornoa. Piti näytellä hyveellistä, jotta pääsisi pikemmin teloittamaan. Mediatuomioistuimen tehokkain mestausase, analysoimaton lapsipornon käsite, takasi iljettävimmän rikollisen leiman kuolemaan saakka. Kun oli mahdollisimman vähän tietoa, hyveellistö pääsi hanakammin alleviivaamaan omaa hyvyyttään.

Auschwitz ja kaltaisensa paikat on aina tapana kuvitella toisaalle, pois tästä ja nyt, pois niistä kysymyksistä joita kohtaamme täällä ja tänään. Tietämättömyys, vääristellyn tiedon hyväksyminen, tekopyhyys, sokea totteleminen, toisen poissulkemisen ja väkivallan oikeuttaminen elävät sankkana keskuudessamme – on siis  ihmeteltävä ajatusta, että Auschwitz tai sen uudet muodot olisi ohitettu. Eräältä osaltaan tästä kertoo vaikkapa Suomi ihmisoikeusrikkomusten mahtimaana.

Suomi on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta saamiensa langettavien päätösten perusteella ansioitunut kyseenalaisessa roolissa: ihmisoikeuksia polkevana maana. Silti Suomi-neito jatkaa ylemmyydentuntoista hyminäänsä ja uskottelua omasta sivistyneisyydestään, vaikka parempi olisi katsoa päin omia tekojaan ja tulevaisuuteen kylvettyjä tietämättömyyden, ylemmyyden, kaksinaismoralismin ja väkivallan siemeniä.

Olen aina vierastanut hyviä ihmisiä. Hyvät ihmiset, parhaimmat kaikista, he jotka onnistuvat oman ylemmyytensä vakuuttamisessa, ovat aina tehneet teoista katalimmat. Hyvät ihmiset listivät pahankin pois pelkkää hyvyyttään, aivan kuten Auschwitzissa.

Mainokset

%d bloggers like this: