erään kadonneen kirkon tapaus [[ neitsythuorakirkko ]]



Ranskalainen kulttuurisota

Saako taiteilija arvostella ajan arvoja, vallan instituutioita, maan poliittista ja kulttuurista ilmapiiriä?

Ranskassa marraskuun alusta lähtien kiehunut kulttuurisota alkoi oikeistolaisen kansanedustajan ja pormestarin lähestyttyä kulttuuriministeriä kirjeellä, jossa vaadittiin palkittua kirjailijaa tukkimaan suunsa ja palaamaan valtion linjaa kunnioittavaan ruotuun.

Pariisilaisen esikaupunkialueen Drancyn pormestari ja sarkozylaisen UMP-puolueen edustaja Eric Raoult kirjoitti kulttuuriministeri Frédéric Mitterrandille kirjeen, jossa hän paheksui palkitun kirjailijan Marie N’Diayen Ranska-kriittisiä lausuntoja.

Marie N’Diaye teki marraskuun alussa historiaa saadessaan ensimmäisenä mustana naisena Ranskan tärkeimpänä kirjallisuuspalkintona pidetyn Goncourt-palkinnon romaanistaan Trois femmes puissantes, Kolme vahvaa naista.

Elokuisessa Les Inrockuptibles -lehden haastattelussa N’Diaye, joka on vuodesta 2007 asunut perheineen Berliinissä, oli sanonut pitävänsä Nicolas Sarkozyn Ranskaa hirvittävänä, ilmapiiriltään vulgäärina. Hän viittasi Marguerite Duras’n lausumaan ”La droite, c’est la mort” ja sanoi muuttaneensa Berliinin juuri sarkozylaistuneen Ranskan ankean ilmapiirin takia.

Raoultin mielestä palkitulta kirjailijalta vaaditaan suurempaa kunnioitusta kansallisia instituutioita kohtaan. Raoultin mukaan palkinto oli annettu N’Diayelle jotta hän olisi “meidän kulttuurimme edustaja”.

N’Diaye ei uusissa haastatteluissa suostunut vetämään sanojaan takaisin vaan seisoi arvostelunsa takana. Hänen mielestään vallan instituutiot eivät enää häikäile käyttää pelottelua.

Kulttuuriministeri Mitterrand reagoi väistellen ja suoraa kantaa ottamatta, vain leimaamalla vastakkainasettelun triviaaliksi ja naurettavaksi. Hänen mielestään Goncourt-palkitulla on lupa sanoa mitä haluaa, mutta toisaalta hän kiitti Raoultia ystävänä ja hyvänä ihmisenä.

Se ettei kulttuuriministeri N’Diayen tapauksessa asettunut selkeästi taiteilijoiden ilmaisuvapauden taakse ärsytti monia taiteilijoita ja muita kulttuurin edustajia. Mitterrandia arvosteltiin vallan myötäilystä. Muistettiin, että André Malraux kyllä oli tukenut Jean Genet’tä sensuurivaateita vastaan.

Raoult käytti myös käsitettä devoir de réserve; pidättyvyyden velvoite. Hän vaati taiteilijoilta samaa kannanilmaisuista vetäytymisen, diskreettiyden tai kunnioittavan vaikenemisen velvoitetta kuin virkamiehiltä. Tämä vaade virallisen kielen, tai virallistetun hiljaisuuden, edellyttämisestä raivostutti taiteilijoita. Monet, kuvataiteilijoista vaikkapa Sophie Calle, tuomitsivat ajatuksen imbesillinä. Calle lataa koko joukon vaihtoehtoisia adjektiiveja (“J’hésite entre effarante, navrante, médiocre, démente, débile, insensée”) kuvatakseen miten typeränä pitää ajatusta taiteilijan pidättyvyyden velvoitteesta.

Nykymaailmassa ei näytä olevan itsestäänselvyys, että taiteilijan ensimmäinen tehtävä on ajatella ja uskaltaa myös sanoa ajatuksensa julki. Taiteilijan velvollisuus ei palkittunakaan ole muuttua institutionaalisen vallan markkinamieheksi, vaan arvioida ja arvostella, suhtautua valppaasti ja kriittisesti ajan ilmiöihin.

Brittiläisen kirjailijan Hanif Kureishin mielestä Sarkozyn hallinto muistuttaa Margaret Thatcherin valtakaudesta. Aikaa luonnehtii sama viha taiteilijoita kohtaan, sama sensuurin ja tukahduttamisen ilmapiiri.

Les Inrockuptibles –lehden toimittaja Nelly Kaprièlan muistuttaa, että Ranskassa kuluva syksy on merkinnyt ensimmäistä kirjallista kautta vuosikymmeniin, jota ovat leimanneet sensuuriyritykset tai instituutioiden ja poliitikkojen taholta esitetyt itsesensuurin vaatimukset.

Olisiko suomalainen kulttuuri-ilmasto pari vuotta Ranskaa edellä ellei peräti kehityksen kärjessä taidevihan, konservatiivisen populismin ja sensuurimielialan juurruttamisessa ja lietsomisessa – Suomessahan taiteen eri ilmiöitä koskettavasta sensuuriaallosta nähtiin useita esimerkkejä jo vuoden 2008 alussa? Ja Suomessahan pääsee oitis oikeuteen, jos vähänkin arvostelee markkinavallan lihallistamia kaksinaismoralismin muotoja.

Mainokset

%d bloggers like this: