erään kadonneen kirkon tapaus [[ neitsythuorakirkko ]]



Isoisän sana on laki

Pyhintä markkinataloudessa on porno ja pahinta pornon pilkkaaminen. Lait ovat olemassa jottei pyhää pornoa kohdeltaisi epäkunnioittavasti.

1

Kaikki yhteiskuntajärjestelmät ovat huolestuneita mikäli niiden perustavia arvoja loukataan.

Tämänhetkistä länsimaista yhteiskuntaa nimitetään markkinataloudeksi. Tämä on pelkkä toteamus eikä moralistinen väite.

Mitä ovat länsimaisen yhteiskunnan suurimmat huolenaiheet tai pyhimmät arvot?

Markkinataloudessa se, mikä loukkaa kuluttajaa, loukkaa myös tuottajaa ja mainostajaa vaarantamalla apajat. Tuotteistamisen rakennemalli on pyhä.

Neitsythuorakirkossa oli yksi vika ja sen mukana kaikki.

Kyse ei suinkaan ollut kuvista, joissa lapsia olisi raiskattu. Jokainen nettipornoa vähänkin nähnyt tietää, ettei valtavirtaporno tarjoa kuvia rikoksista vaan poseerauksista, fantasiasta, kuvaelmista, populaarikulttuurista näyttelijöineen. Alalle vain on tuotettava palkattaviksi alaikäisen rajalla olevia, jotta kuluttajien tarpeita voidaan tyydyttää.

Voiko pornoa raiskata? Paljosta porusta päätellen se on selvä.

Neitsythuorakirkossa oli vikana se, että kuluttajat kokivat pyhän pornon uhatuksi, raiskatuksi.

Oletetun kuluttajan loukkaamisen pelko on markkinataloutta säätelevä laki.

2

Juulia Jyränki ja Harri Kalha ovat kirjoittaneet kirjansa Tapaus Neitsythuorakirkko näkökulmanaan huoli siitä, että pornoa ei kohdella tarpeeksi sievästi.

Taide on paha, jos se tohtii katsoa pornon taakse, yhteiskunnan arvoihin.

Taide on hyvä vain niin kauan kuin se esittää pornoa nätisti ja söpösti. Ikävästi tai todenmukaisesti pornoa ei saa esittää. Esimerkiksi pornon lausumia ei tule siteerata. Raa’aksi, huonoksi, ohitettavaksi taide muuttuu heti, jos se ei hiljaa kunnioita pornoa.

Jyrängille ja Kalhalle porno on fantasian ja halun aluetta. Hyvä niin, mutta heille ei tule mieleen kysyä seuraavaa perustavaa kysymystä: kenen ja millaisesta halusta ja fantasiasta milloinkin on kyse. Tämä kysymys veisi yhteiskunnallisiin, sukupuoleen ja valtaan liittyviin kenttiin, ja ne ohitettava, silloin kun on kyse pyhän pornon puoltamisesta.

“Aika monta nettisivua väittää että teinilutkat himoavat vanhoja miehiä ja haluavat tulla ukkinsa raiskaamiksi”, aloitti eräs Neitsythuorakirkon tekstitaulu. Teinipornon eräässä alajaostossa, isoisäpornossa, sellaista todellakin yhtenään väitetään. Se, että tämä utooppiselta kuulostava lajityyppi eksistoi laajasti ja käyttää kyseisenlaisia ilmaisuja, näkyy vaikkapa Katoavaisuuden kirjan koostekuvasta sivulta 103. Grandpa porn -lajityypin olemassaolosta antaa jotain vihiä myös miljoonaa hipova Google-viitemäärä (782 000) vaikka tuskinpa kaikki alalle yrittäjät tätä lajinimeä käyttävät.

Jyrängin ja Kalhan mielestä isoisäpornosta olisi pitänyt puhua herttaisemmin, sievistelevämmin,  jottei pornon julkisuuskuva vinoudu. Ei olisi saanut esittää epäilyksen sanaa siitä, että kyse ei ehkä olekaan teinityttöjen omasta halusta. Koska tottakai on niin, jos sivut sellaista väittävät. Jyrängin ja Kalhan mukaan jo toteamukset ja sitaatit nettipornon todellisuudesta ovat moralisoivia ja edustavat “räikeää pahastusta”.

Moralisointia välttääkseen olisi pitänyt esittää, että toki porno yleispätevänä halun ja fantasian alueena on oikeassa ja tietää teinityttöjen halun suuntautuvan nimenomaan vanhuksiin.

Pornotutkijat esittävät tässä varsin naiivin kuvan sekä tutkimuksen paikasta yhteiskunnassa että halun subjekteista. Isoisät taistelivat, pyhä porno lakina yläpuolellamme tietää ja kertoo.

3

Pornoa ei saisi pilkata tai ahdistella, sillä muuten pornolle tulee paha mieli.

Tai ainakin oletetulle kuluttajalle, katsojalle, joka etsii lukemastaan oikeutusta halun ympärikäännölle. Isoisän näkökulma on laki, jos sellainen pornossa käy kaupaksi.

Pornotutkijoiden outo pikkusieluisuus näkyy toisinaan siitä, että yksikin väärä sitaatti pornon todellisuudesta on heidän ahtaassa maailmassaan jo kokonaisvaltaista seksuaalikielteisyyttä, moralismia tai kaiken pornon tuomitsemista.

Ei siis voi vaatia teinitytöille oikeutusta heidän omaan haluunsa olematta moralisti; suvaitsevaisuutta ja kriittisyyttä edustaa siis teinityttöjen halun nihiloiva kiistäminen. Harvoin haluun liittyviin valtapositioihin suhtaudutaan yhtä naiivisti. Pornoa ei saa katsoa päin, vaativat pornotutkijat, sillä muutoin pornon pyhä koskemattomuus on uhattuna.

Jyrängin ja Kalhan logiikka pornon koskemattomuuden puoltamisessa on läpinäkyvää. Kun heitetään “räikeän pahastuksen” epiteetti pornoa koskevien realististen toteamusten ylle, “isoisän” ja hänen halunsa näkökulma jää edustamaan kirjoittajien suosimaa “kriittistä” asennetta. Näin voidaan pornon tiettyjen osa-alueiden hiemankin kriittisempi tarkastelu torjua jo ennalta.

Erään tämän päivän pikku-uutisen koto-Suomesta Jyränki ja Kalha olisivat sijoittaneet samaten moralismin laatikkoon ja “räikeää pahastusta” –otsikon alle. Uutinen kertoi Vantaan käräjäoikeuden seksuaalirikostuomiosta ja otsikoi: “83-vuotias vankeuteen teinitytön hyväilystä”.

Jyrängin ja Kalhan kirjassaan harjoittamaa tulkintatapaa seurataksemme, oikeampaa tiedonvälitystä olisi ilmeisesti ollut väittää, että itse asiassa teinityttö varmasti halusi hyväilyjä – samoinhan he määrittelivät isoisäpornon todellisuutta vastaamattoman asetelman kyseenalaistamisen moralismiksi.

Joudun pyytämään Kalhalta ja Jyrängiltä anteeksi Vartti-lehden karkean pahastelevaa otsikkoa, joka ei noudattanut pornosta oppimaamme todellisuuden tilaa ja samalla pilkkasi isoisäpornon markkina-aluetta.

Anteeksi pyhä porno, ja erityisesti isoisäpornon lajityyppiin sisältyvä viisaus, älkäämme koskaan loukatko sinua ja epäilkö herruuttasi!

Mainokset

%d bloggers like this: