erään kadonneen kirkon tapaus [[ neitsythuorakirkko ]]



Talonmies ja minä

Kun eilen ohikulkiessani concierge valitteli ikävystymistään ja raapusteli kuulakynällä tv-lehden kulmaan, sain ajatuksen. Idis on ehkä huono, mutta eipähän ole minulta peräisin.

Miksei tyyppi voisi tuotteistaa tylsistymistään.

Juulia Jyrängin mukaan talon graafikoilla on oikeus tuottaa uusia teoksia taiteilijoiden tekeleistä.

Miksi tämä talo olisi kehnompi muita? Vaikka onkin vinoksi vääntymässä Montmartren rinteessä.

Ehdotin talonmiehelle, että siirtyy ilmaisjakelulehden graafisesta muokkaamisesta korkeakirjallisuuteen.

Miksi tyytyä sanaristikoihin ja päämäärättömään suttailuun, kun gardien voi yhtäläisin ponnistuksin ruveta rustailemaan kirjailijoita uuteen uskoon. Alamme tuottaa laillisia piraatteja – Juulia Jyrängin vaatimus tekijänoikeuksien poistamisesta koskee varmasti yhtä hyvin kaikkia luovan alan tekijöitä, myös kirjailijoita.

Ensimmäiseksi tuli mieleen, että talonmies voisi tehdä kirjapiraatin Sofi Oksasesta. Ja tuunata sekaan vaikkapa mielivitsejään, sittenhän talonmies saa uutukaisen varmemmin taitelijanimensä E. Tuunanen alle. Mutta talonmies väitti, ettei ymmärrä suomenkielisestä kaunokirjallisuudesta mitään ja että häntä kiinnostaa enempi tietopuolinen aines, kuten juorut, seksiskandaalit ja pornoratsiat. Siksi valinta kallistui Tapaus Jyränki ja Kalhaan.

Talomme toimii näin:

Pyydän tavaraa tutkimuskäyttöön, enkä sano että tutkimus on jo tehty; niinhän Jyrängillä ja Kalhalla oli pokkaa toimia.

Annan tekstit conciergelle. Concierge tai gardien on talonmies ranskaksi, ranskalaistaloista ei löydy talon graafikkoa eikä edes kustannustoimittajaa, joten kai ammattitaitoinen talonmies, huoltomies tai porrassiivooja ajaa saman asian.

Talonmies saa luvan hieman käsitellä tekstiä. Ole rauhassa, Juulia, talonmies muuttaa tekstiäsi vain ihan vähän.

Tekstit ovat muunneltaviksi lähes yhtä antoisia kuin kuvat: merkityksen voi vesittää helposti, aivan olemattominkin keinoin.

Lisähupia tuotamme lukijoille siitä, mikäli Jyränki ilmestyy vastustamaan aikomuksiamme julkaista hänen kirjapiraattejaan. Suttailemme tussilla ja teipeillä uusia painoksia edellisistä ja talonmies rustaa pahoittelunsa kirjailijan mielenmuutoksista. Kun Jyrängin mielestä musta laatikko ajaa kuvan tai tekstin poistamisen asian, kyllä talonmies sellaisia helposti järkkäilee.

Kysymys siitä, kuka ja mikä saa rakentaa vallan mustia laatikoita kussakin kulttuurisessa tilanteessa, on mitä yhteiskunnallisin. Kyse on sanan ja kuvan rajojen määrittelystä. Toistaiseksi millekään suomalais- tai ranskalaistalolle tai niiden ammattimiehistölle ei ole luovutettu jumalaista ylivaltaa, ylemmän päätöksenteon oikeutta, muutella kuvia ja sanoja tekijyydestä piittaamatta, vaikka Juulia Jyränki ja Harri Kalha kirjassaan niin ajattelevat. Minun taloni talonmiehellä on aivan yhtäläinen oikeus uskoa yliherruuteensa, jos sellainen on sattunut tipahtamaan jumalten armosta jollekin suomalaistalolle.

Joudun nyt häipymään koneen äärestä, talonmies odottelee jo malttamattomana kirjojemme markkinointineuvottelujen alkamista.

Mainokset

%d bloggers like this: