erään kadonneen kirkon tapaus [[ neitsythuorakirkko ]]



Sananvapauden tila

Saako kirjan nimen tavata? Saako kirjoittajien nimet lukea tai kirjoittaa ylös? Saako kirjan kannen avata? Saako kirjoja lukea, saako sivuja katsoa vai onko pää käännettävä pois ja ennen kaikkea luvattava olla hiljaa?

Kirja on esine, jota yleensä on lupa tarkastella myös sisäpuolelta. Jopa lukemista ja kuvien katselemista suositellaan. Yleensä kirjan väittämiä saa myös arvioida ja käsitellä julkisesti. Tällaista pidetään tavanomaisena ja kannatettavana sekä nimitetään palautteeksi, arvosteluksi, kommentoinniksi ja keskusteluksi. Juulia Jyrängin ja Harri Kalhan Tapaus Neitsythuorakirkko ei ilmeisesti ole tällainen kirja, ainakin minua on kielletty sitä avaamasta ja tavaamasta, virkavallan väliintulon uhalla.

Julkaistu kirja on yleensä avointa arviointia kestävä tuote. Myös sitä, miksi kirjassa julkaistaan jotain kun taas jätetään jotain muuta pois, on yleensä lupa käsitellä.

Ajat lienevät siis muuttuneet. Blogini on ollut pystyssä vasta muutaman päivän, ja sitä on jo vaadittu suljettavaksi ja poistettavaksi. Katoavien kirkkojen hautausmaalla vieraille(id)en tunteet ovat käyneet kuumina. Tarvitaanko jälleen poliisin hätänumeroon soittamista?

Kuitenkin olen vain käsitellyt erästä nimeltämainittua kirjaa, jossa vieläpä puidaan minun tekemisiäni, sanomisiani, oletettuja mielipiteitäni ja taideteokseni kohtaloa. Kirjassa pannaan nimiini asioita, joita en ole esittänyt, ilman asianmukaisia viitetietoja, mutta näistä seikoista enemmän toisella kertaa. Olen tuonut esille kuvien tai niiden puutteen takaisen todellisuuden sellaisena kuin tunnen. Ilmeisesti todellisuuden paljastaminen, syy joka vei Neitsythuorakirkon oikeuteen, on yhä rikosnimikkeistön ykkönen.

Alla olevat blogi-puheenvuoroni ovat erään kirjan arvostelevaa esitystä. Olen arvioinut niissä erään vasta julkistetun kirjan sekä kokonaisuutta että erästä näkyvintä puolta, kuvitusta ja kansia. Tekstin nyansseihin en ole ehtinyt vielä paneutua, sillä jo yleisotteessa sekä kuvituksessa on ollut liiaksi ihmeteltävää. Arviointini koskee kyseisten taidemaailman toimijoiden, kirjoittajista kustantamoon, julkiseen kenttään ja julkaistuun painotuotteeseen liittyvää toimintaa.

Saako kirjasta kirjoittaa kirjoittajan nimeen viitaten? Vai pitäisikö kirjat arvostella anonyymisti, niin ettei kirjan tekijää tai kirjan nimeä mainita, jos kirjasta joutuu esittämään kritiikkiä? Viime päivinä minulta on tuollaista edellytetty, ja siksi nyt viittilöinkin hämärästi eräästä kirjasta. Yht’äkkiä sananvapauden perussäännöt ovat muuttuneet. Kirjoja saa julkaista mutta niistä ei saa lausua arvostelun sanaa.

Tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta on tänään se, että jonkun nimiin voidaan vapaasti laittaa olettamusperäistä tietoa, mutta asianosaiselta viattominkin palautteen sana on kielletty.

Eletään mielenkiintoista sananvapauden uudelleenmäärittelyn aikaa. Jollakulla on valta sanoa ja jollain toisella taas ei.

Mainokset

%d bloggers like this: