erään kadonneen kirkon tapaus [[ neitsythuorakirkko ]]



Innovaatiotutkimusta

Mitä tulee ensiksi mieleen, jos kuulee, että joku aikoo tehdä tapaustutkimuksen nimeltämainitusta taideteoksesta?

Varmaankin se, että tutkimus nimeltä “Tapaus X” kertoo millainen X oli.

Olen saanut lukea lehdistä kovin monta kertaa, että Juulia Jyränki ja Harri Kalha aikovat tutkia tapausta Neitsythuorakirkko.

Olen myös kuullut heiltä itseltään, ettei heitä kiinnosta mikä ja millainen Neitsythuorakirkko oli.

Hyvä niin, eihän teosta tarvitse nähdä eikä siitä tietää kirjoittaakseen tutkimuksen. Käyhän tutkimuksenteko silloin nopeammin.

Varmasti tutkijoita sitten on kiinnostanut se taiteen laji, jota Neitsythuorakirkko edusti. Ovathan todellisuusviitteitä käyttävän, valmista kulttuurista aineistoa kommentoivan taiteen esiintulot kovin tuttuja kansainvälisistä biennaaleista tai muilta näyttämöiltä. Ei, tästä kentästä ei tekijöillä ole laisinkaan vihiä.

Varmasti Jyränki ja Kalha ovat sitten ainakin ottaneet selvää ehkä oleellisimmasta, eli siitä todellisuuden osasta, josta Neitsythuorakirkko kertoi, teinipornogallerioista ja sen teinibeibeistä ja neitsythuorista. Vaikka Neitsythuorakirkon pointti oli täysin toisaalla kuin pornokuvien esittämisessä, tutkijat varmasti suuntasivat tiedonintressinsä aineistoon.

Mutta kas. Tutkijat paljastivat kirjan valmiiksi saatuaan, etteivät ole koskaan nähneet tai avanneet netistä yhtään teinipornosivustoa. Se olisi vienyt sentään aikaa sekunnin murto-osan, ja tokihan sellainen on tutkijalle liikaa.

Tutkimus teoksesta syntyy nykyään nopeinta tietä siten, ettei tutkita teosta, ei teoksen kontekstia eikä teoksen aineistoa. Tässä on innovaatioyliopiston ainesta.

Mainokset

%d bloggers like this: